Kaviokuumeeseen on vain yksi varmasti toimiva hoito. Se on ennaltaehkäisy.
Kaviokuumeen hoitamiseen kuluu aikaa sekä rahaa ja lopputulos on epävarma. Kaviokuume on kavion sälekerroksen eli lamellien tulehdustila. Mikäli tulehdus pahenee, sälekerrokset alkavat irrota sarveiskerroksesta ja kavioluu pääsee vajoamaan.
Kaviokuume saattaa invalidisoida hevosen niin, ettei se enää kestä rasitusta. Tutkimuksen mukaan lähes yhdeksän kymmenestä kaviokuumetapauksesta johtuu hevosen häiriintyneestä insuliiniaineenvaihdunnasta tai aivolisäkkeen toimintahäiriöstä.
Tila muistuttaa ihmisten kakkostyypin diabetestä.
Hevosilla sokeriaineenvaihdunnan eli insuliiniresistenssin aiheuttama sairaus on nimeltään metabolinen oireyhtymä, EMS. Vanhemmilla hevosilla hermostoa rappeuttavaan Cushingin tautiin (PPID) voi liittyä samanlaista insuliinitoiminnan häiriötä, jotka aiheuttavat kaviokuumetta.
Näihin sairauksiin ei ole parannuskeinoa, joten tällainen kaviokuume on krooninen, pysyvä sairaus, joka vaatii hevoselle loppuikäisen, äärimmäisen tarkan hoidon.
Paljon harvinaisempi kaviokuumeen muoto on mekaaninen kaviokuume, joka voi syntyä terveeseen jalkaan tilanteessa, jossa hevonen ei pysty varaamaan viereiselle kipeälle jalalle painoa. Mekaaninen kaviokuume voi syntyä myös kovassa rasituksessa kovilla pohjilla, etenkin jos hevosen anturat ovat kuluneet ohuiksi.
Laihdutus ja säännöllinen liikunta ovat ainoat tehokkaat keinot saada hevosen sokeriaineenvaihdunnan häiriötila talttumaan. Kaviokuumeen ehkäisemiseen tepsivät tarkka, analyyseihin perustuva ruokinta ja säännöllinen kuntoliikunta.
Nyrkkisääntö liikutuksessa on, että alku- ja loppukäyntejä lukuun ottamatta hevosen syke pysyy koholla puolisen tuntia ja hevonen hengästyy hieman. Tämä on tehokkainta rasvanpolttoliikuntaa, ja myös turvallista ylipainoiselle hevoselle.
Tiheä heinäruokinta vähäsokerisella heinällä on kaviokuumehevoselle tärkeää. Pienet annokset ympäri vuorokauden ovat optimaalisin ja hevoselle muutenkin lajinomaisin ruokintatapa. Hevonen tarvitsee pureskeltavaa mahdollisimman paljon, joten vähäenergisen, laadukkaan heinän etsimisessä kannattaa nähdä vaivaa.
Lähes 90 prosenttia kaviokuumeista on seurausta metabolisesta oireyhtymästä.
Kaviokuumeen yleisimmät oireet
– korostunut varvaspulssi
– lämpimät kaviot (ei aina ja kaviot voivat olla lämpimät muistakin syistä)
– painon siirtely jalalta toiselle
– ontuminen (yleensä etujalkojen)
– liikkumishaluttomuus
– jäykkyys liikkuessa, kääntyminen vaikeaa
– rengasmuodostus kavioissa kaviossa, kaviokuumerenkaat paksuja kannoilta, ohuita kavion edestä
– hikoilu, kohonnut syke, nojaaminen takajaloille
Ensiapu kaviokuumepotilaalle
– yhteys eläinlääkäriin, joka tekee diagnoosin
– kipulääke ja vatsansuojalääke kipulääkekuurin ajaksi
– karsina/sairastarha ensimmäiset viikot
– ruokintana vesi ja vähäsokerinen heinä pieninä annoksina mahdollisimman tasaisesti ympäri vuorokauden
– alkuvaiheessa jalkoja voi kylmätä
– ammattitaitoinen kengitysseppä ottamaan kengät pois ja laittamaan tarvittaessa tukipohjalliset tai puukengät
– painon seuranta
– myöhemmin röntgenkuvat kavioista ja liikuttamisen aloitus eläinlääkärin ohjeen mukaan.
Lue lisää:
ELT Ninja Karikoski, HY: Kohtalokas kaviokuume
Heppalääkäri Kati Tuomola: Kaviokuume
MT Hevoset: Talvikaviokuumeelle ei ole tieteellistä todistetta
Kaviokuumehevonen tarvitsee loppuikäisen, äärimmäisen tarkan hoidon.