Kristina Ketola, 17, lukiolainen, Espoo
Kun istuin vielä rattaissa, halusin kuulemma aina jäädä katsomaan hevosia. 3,5-vuotiaana pääsin viimein hevosen selkään ja lopulta ratsastuskouluun. Tein ohessa talutusratsastuksia ja niistä sain lisää ratsastustunteja kahden viikkotuntini päälle.
14-vuotiaana löysin ensimmäisen vuokraponin. Muistan, että alkuun olin kyllä ihan ihmeissäni siitä, miten kauan tallilla menikin aikaa verrattuna ratsastuskoulussa toimimiseen. Poni vaihtui sitten pian hevoseen, mutta pysyin samalla tallilla. Espoon Gumbölestä tuli tässä vaiheessa kotitallini. Meillä on siellä tosi ihana nuorten porukka.
Vuokrahevoseni Poksu on ehdottomasti tähänastinen elämäni hevonen. Meillä on aina ollut sen omistajan kanssa todella lämpimät välit. Käyn lukiota ja tähtään lääketieteelliseen. Olen saanut Poksun omistajalta apua pitkän matikan opiskeluun. Koronatalven 2020-2021 pitkä etäkouluvaihe oli tosi haastavaa aikaa. Minulla se osui vielä lukion alkuvaiheeseen. Käyn lukion 3,5 vuodessa, koska lukivaikeuteni takia tarvitsen opiskelulle vähän enemmän aikaa.
Meillä ei ole suvussa ketään muuta, joka olisi kiinnostunut hevosista. Tämä on yksin minun harrastukseni, mutta vanhempani kyllä kustantavat osan ja tietysti kuskaavat. Silti pyydän kaikki joulu- ja synttärilahjat rahana ja kaikki rahat menevät ratsastamiseen. Nykyisin tarjoan myös eläinten- ja lastenhoitopalveluja kevytyrittäjänä ja saan siitä lisätuloja.
Tällä hetkellä en haaveile omasta hevosesta. Olen ajatellut, että hankin oman sitten aikuisena ja haluan tarjota samalla lailla jollekin nuorelle mahdollisuuden harrastaa. Tiedän, että todella monet nuoret etsivät vuokrahevosta, mutta eivät löydä. Toki siihen varmasti vaikuttaa se, että he haluaisivat hypätä ja sellaisia vuokrahevosia on ehkä vähemmän tarjolla.
Itse olen tykännyt tehdä hevosten kanssa mitä vain, vaikka totta kai hyppääminen on mukavaa ja olisi kiva käydä kisoissa. Tällä hetkellä se ei ole kuitenkaan mahdollista. Poksun kanssa sain tehdä kaikenlaista, mutta Poksu on nyt eläkkeellä. Oikeastaan elän tällä hetkellä aika hetkessä: katsotaan mitä hevosten kanssa tapahtuu. Käyn kouluvalmennuksissa, maastoilen ja puuhaan kaikenlaista. Tällä hetkellä käyn tallilla ehkä kuutena päivänä viikossa. Jossain vaiheessa kävin myös estetunneilla ratsastuskoulussa.
Minulla on käynyt hyvä tuuri, kun vuokrahevosia on aina löytynyt. Minulla ei ollut suhteita valmiina yhteenkään hevosenomistajaan, vaan olen luonut suhteita itse ajan mittaan. Olen aina pyrkinyt tekemään kaiken huolellisesti ja hyvin sekä olemaan iloinen ja kohtelias. On tuntunut tosi hienolta, kun tallilla jotkut aikuiset ovat käyttäneet minua esimerkkinä siitä, miten asiat tulisi hoitaa.
Vakituisesti ratsastan tällä hetkellä kolmella hevosella. Mielestäni vuokraaminen on ehdottomasti hyvä asia; maksavathan ihmiset siitäkin, että käyvät ratsastuskoulussa. Tämä on kallis harrastus.
Hevoset varmasti vaistoavat, että olen hyvällä tuulella ja niistä on kiva tehdä kanssani kaikenlaista. Olen muutenkin hyvä kehumaan hevosta, jolla ratsastan. Jos joku asia menee turhaksi paineistamiseksi, menen hevosen kanssa vaikka maastoon välillä ja sitten tulemme takaisin kentälle. Se auttaa.
Poksu antoi minulle tosi paljon. Kerran laukkasimme pimeässä talvi-illassa pikkutiellä. Minulla ei ollut edes satulaa, mutta tiesin, että kaikki on sen kanssa mahdollista.
Kristinan ig @kikkidressage
