Kristina Lindblad, 28, hevoskauppias ja talliyrittäjä, Lappeenranta
Lapsena olin urheiluhullu ja harrastin kaikkia eri lajeja, kuten taitoluistelua, telinevoimistelua ja yleisurheilua. Urheiluhulluus on minussa edelleen. Pysyn liikkeessä myös siksi, että vuonna 2011 hevosen sisäänratsastuksessa tapahtui onnettomuus. Sitä seuranneiden rankamurtumien takia selkäni on heikko kohtani enkä voi jäädä paikoilleni. Fysioterapiasta on myös ollut valtavasti apua.
Olen kotoisin Helsingistä. Äitini suvun kotitila on Lappeenrannassa Laihalan kylässä ja ratsastusharrastukseni lähti käyntiin Lappeenrannassa Raija Metsälän tallilla. Sain siellä hirveän hyvät eväät ratsastamiselle. Usein lähdimme Helsingistä perjantaisin Lappeenrantaan ja palasimme kotiin sunnuntai-iltana. Muut urheilulajit saivat jäädä viimeistään siinä vaiheessa, kun hankimme oman hevosen. Siinä pääsin hyvään alkuun Kimmo Sulkalan avustuksella Helsingin Ruskeasuolla. Muutin Lappeenrantaan lopullisesti heti kun valmistuin Ypäjältä, missä suoritin kaksoistutkinnon. Myöhemmin suoritin vielä liikunnanohjauksen perustutkinnon Joensuussa.
Joensuusta alkoi kyteä ajatus omasta hevosalan yrityksestä. Pyöritän tällä hetkellä tallia samalla kotitilalla. Meillä on 18 karsinapaikkaa ja pari vuotta sitten valmistunut täyspitkä maneesi. Meillä on hevosia täysihoidossa, mutta myös ratsutuspaikoilla myyntivälityksessä ja myynnissä.
Olen ollut hevoskaupassa monessa roolissa: auttamassa oppilaita, myymässä hevosia, ostamassa niitä itselleni tai muille. Kaikki myyntivälityksessäni olleet hevoset on olleet minulle tuttuja. Välittäjällä ja myyjällä on hevoskaupassa suuri vastuu. En uskalla myydä, jos en tiedä mitä olen myymässä. Haluan pitää myyntihevosen vähintään kuukauden tässä ja ratsastaa sitä, jotta tiedän vaikuttaako se terveeltä, miten se toimii kodin ulkopuolella, maastossa ja ratsastuksen eri lajeissa.
Tapanani on listata hevosesta paperille ihan kaikki, koska myynnin yhteydessä hevosen olosuhteet muuttuvat isosti. Uuden omistajan on hyvä tietää, miten hevonen on käyttäytynyt aiemmissa paikoissa. Olen auttanut ratsukoita myös jälkikäteen. Kurjinta on, jos hevoset sairastuvat ja varsinkin jos se tapahtuu ihan pian sen jälkeen kun kaupat on tehty. Silloin kaikilla on paha mieli.
Joskus ostajakandidaatti saattaa sanoa haluavansa jotain ihan muuta kuin mitä hän oikeasti kaipaa tai minkä kanssa hän olisi onnellinen. ”Reipas hevonen, jolla on vähän pilkettä silmäkulmassa” on eri asia eri ihmisille. Ja onko maastovarmuutta se, ettei hievahdakaan vai se, että vähän säpsyilee, mutta ei lähde kuitenkaan käsistä? Näitä yritän myyntitilanteessa aina selvittää. Joskus on pakko sanoa suoraan, että tämä hevonen ei ole sitä mitä etsit. Toiset kiittävät, mutta kaikki eivät ehkä ihan ymmärrä mitä tarkoitetaan.
Hevosten myynti on ihanaa silloin, kun saa myytyä mukavan hevosen juuri sille oikealle ihmiselle, ja vielä jälkikäteen kuulee ja näkee vaikka somessa, että kaikki on mennyt hyvin.