Johanna Pihlaja, 41, lakimiesharjoittelija, Humppila
Ensimmäinen varsani syntyi vuonna 2009. Se oli oman rakkaan suomenhevostammani odotettu varsa ja jäi minulle. Sitä lukuunottamatta kaikki varsani ovat syntyneet tässä kotona. Nyt niitä on syntynyt 12 ja ensi kesänä syntyy kaksi lisää.
En kasvata hevosia työkseni eikä tämä yksin elinkeinoksi tietysti riittäisikään. Yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat olleet suomenhevosia. Siitä yhdestä puoliverisestä piti tulla minulle kenttähevonen, mutta myin sen lopulta toisaalle.
Varsat syntyvät villihevosen vaistoilla ja ne pitää opettaa ihan kaikkeen. Tammat ovat yleensä olleet heti kipakampia kuin orit, mutta erojakin on. Joku intuitio tässä on vuosien saatossa tullut, koska jos joku juttu tuntuu olevan varsan kohdalla oudosti, jotain on yleensä pielessä. Yleensä vastasyntynyt on rauhallinen ja virkistyy ensimmäisestä maitoryypystä. Joku vuosi sitten ajattelin eräästä varsasta, että ei sen kaiken tuon jälkeen pitäisi noin rauhallinen olla, että sille ihan kaikki käy. Siltä löydettiinkin infektio ja se sai pikaisesti hoitoa.
Isoin muutos ensimmäisistä varsomisista tähän päivään on se klassinen ”tieto lisää tuskaa”. 2009 en edes voinut kuvitella, mikä kaikki voisi mennä pieleen. Ajattelin ehkä enemmän siihen suuntaan, että tamma hoitaa kyllä. Nyt se tuntuu ihan hullulta, miten ajattelinkin niin! Onneksi kaikki meni silloin hyvin.
Valmistaudun varsomisiin hyvissä ajoin. Vanhan kansan tapaan kalkitsen varsomiskarsinan ja levitän sinne oljet. En halua, että arkaan napaan menee mitään purua tai moskaa, ja oljilla on hyvä maata. Rauhoitan oman elämän hyvissä ajoin ja meillä on lähipiirin kanssa jaetut valvontakameravuorot. Minulla on varattuna tuttipullo sitä varten, jos joudun lypsämään tammasta maitoa. Pyyhkeitä tarvitaan myös.
Yleensä varsat syntyvät yöllä. En puutu varsomiseen, jos ei ole pakko. 10-15 minuuttia on ponnistusvaiheelle mielestäni ihan maksimi. Kahdesti olemme mieheni kanssa vetäneet varsan ulos. Kun varsa on syntynyt ja jaloillaan, ohjaan sen tarvittaessa tissille. Meillä kaikki tammat ovat hoitaneet varsansa hyvin ja hyväksyneet sen heti.
Varsoja on syntynyt myös pihattoon ja laitumelle. Muu lauma on aina suhtautunut tosi hyvin. Viime kesänä lämminveriruuna otti lapsenvahdin tehtävän tosi vakavasti ja vahti varsojen menoa koko kesän.
Kaikki varsat ovat jääneet henkiin ja tammatkin voineet hyvin. Olen aika herkkä siinä, että hälytän paikalle apua mieluummin liian aikaisin. Yhden juhannuksen olemme viettäneet Viikin eläinsairaalassa. Säästän jokaista varsaa kohti useamman tuhat euroa eläinlääkärirahastoon, sillä tällä hevosmäärällä vakuutukset tulisivat järkyttävän kalliiksi. Olen laskenut tämän olevan edullisempaa.
Olen kasvattanut hevoset myyntiä varten. Nyt minulla on yksi topakka kaksivuotias tamma itselläni. Naureskelen, että se tulisi postimerkki persiissä takaisin, jos sen jollekin myisin. Tammanomistajien kannattaa kyllä kyllä rohkeasti harkita varsottamista, jos sitä on yhtään miettinyt. Varsojen syntymä on tärkeää jo ihan suomenhevosrodun monimuotoisuuden vuoksi. Muuten voisi sanoa, että tämän on ihan hullun hommaa. Kun varsat on syntyneet ja säästöt käytetty, olen ihan varma, ettei koskaan enää, tämä oli viimeinen.
Sitten muistan, että ei mikään ole niin upeaa, kuin kokea varsan syntymä.
