Ratsastusurheilutapahtuma on minulle pyhä paikka. Nautin suuresti itseäni taitavampien katsomisesta, sen tuomasta jännityksestä ja urheilujuhlan tunnusta.
Tunnelmaa latistaa ainoastaan se, että lähes aina jossain vaiheessa kilpailuluokkaa takarivistä alkaa selostus, joka ei pääty päätä kääntämällä. Olen suomalainen enkä voi sanoa selostajalle, että ole hiljaa. Opettajana voin vallan hyvin komentaa omaa laumaani, mutta nyt minun pitäisi istua lopputapahtuma kiltisti hiljaa paikallani sen selostajan edessä, joka äkäisistä kommenteistaan päätellen ei varmaankaan ole niitä hevosihmisiä, jotka sulkevat suunsa kenenkään pyynnöstä. Kuka ties heittelee minua poppareilla ja lipun hinnasta katoaa loppukin taika.
Rehellisesti sanoen haluaisin tulla ratsastustapahtumaan kuin kirkkoon. Sielläkään ei kukaan kritisoi jumalanpalveluksen kulkua osien välillä tai lausu ilmaan eksegeettistä analyysia tai omaan uskonnontulkintaansa liittyvää kommenttia papin suorituksen perään. Siellä ei puhuta vieruskaverille. Jos jotain pakosta sanotaan, se sanotaan kuiskaten. Hetken pyhyys on aistittavissa kaikkialla. Kirkkokahveilla sitten jutustellaan äänekkäämmin, mussutetaan pullaa ja ehkä jotain muutakin, mutta penkissä ollaan hiljaa koko toimituksen ajan.
Ratsastustapahtumassakin pitäisi osata olla heittämättä ensimmäistä kiveä. Tekisitkö oikeasti itse paremmin, ja vaikka tekisit, ketä se kiinnostaa?
Olen ollut kaksi kertaa seuraamassa Badminton Horse Trialsin estefinaalia. Siellä on katsomossa hiiren hiljaista. Yleisö kohahtaa hiukan, jos puomi tippuu tai jopa sydänkohtaukseen saakka, kun kuuluttaja kuuluttaa, että Land Roveriin on jätetty kultainen noutaja yksin.
Se mitä britit eivät osaa niin kuin suomalaisetkaan eivät, on palkinnonjaon seuraaminen. Sielläkin God Save the Queen soi katsomoille, joista ihmiset kiirehtivät juoksu jalkaa autoilleen. Mitä tätä nyt enää seuraamaan, ottelu on ohi. Se on vähän surullista.
Arvostaisin, jos HIHSistä saisi ostettua liput hiljaiseen katsomoon. Minulla ei ole varaa ostaa aitiota, jossa voisimme ystävien kanssa käydä yksityistä keskustelua häiritsemättä muita. Hiljainen katsomo toisi varmuuden siitä, että vältyn vieraan ihmisen tuhahduksilta maailman huippuratsastajien taidoista. Saisin nauttia hetken taiasta.
Tulisitko sinäkin mielelläsi sellaiseen katsomoon?
