”Hevosten hyvinvointi on koko hevosalan perusta.”
44-vuotias Nora Hopea oli aina haaveillut työstä hevosten parissa, mutta oli jäänyt kiinni uraputkeen ja rakensi monen vuoden ajan ansiokasta uraa esimiehenä IT-alalla. Nora kasvoi hevosten parissa tätinsä ratsastuskoulu Hopean Tallilla Porvoossa , jossa ratsasti päivittäin nuorena tyttönä. Noraa on aina kiinnostanut hevosten kokonaisvaltainen hyvinvointi ja hän on nähnyt miten tärkeää lihashuolto on myös ratsastuskouluhevosille.
Haave hevosammatista vilahteli Noran mielessä yhä useammin. Vuonna 2019 tapahtui suuria muutoksia Noran työpaikalla ja silloin hän teki rohkean päätöksen lähteä opiskelemaan hevoshierojaksi Koulutuskeskus Salpaukseen.
– Muutos on tuntunut jännittävältä, mutta myös upealta. Nämä hevosiin liittyvät haaveet ovat aina nostaneet päätään enemmän tai vähemmän ja koen, että olen tehnyt oikean päätökseen. Vaikka esimiehenä taloudellinen tilanteeni oli toki erilainen, niin olen kuitenkin pärjännyt hyvin ja pystynyt kattamaan jokapäiväisen elämäni kulut. Olen sitä paitsi sata kertaa tyytyväisempi ja nautin jokaisesta hetkestä tämän uuden ammattini parissa.
Hopean Tallilta Porvoosta Nora otti mukaansa kunnioituksen ratsastuskoulutoimintaa ja opetushevosia kohtaan.
– Lähes kaikki ovat jossain vaiheessa elämässään olleet tekemisissä opetushevosten kanssa, mutta kuinka usein pysähdytään oikeasti miettimään miten suuri merkitys niillä on koko Suomen hevosalalle ja kaikille harrastajille. Uskaltaisin sanoa, että kaikilla hevosihmisillä on jossain vaiheessa ollut kontakti johonkin opetushevoseen matkansa varrella.
Porvoossa Nora näki miten opetushevonen joutuu täyttämään monenlaisia vaatimuksia niin luonteeltaan kuin ominaisuuksiltaan. Hän näki myös läheltä ratsastuskoulutoiminnan ja sen miten ratsastuskouluyrittäjät joutuvat yhdistämään elävän eläimen hyvinvoinnin, asiakaspalvelun sekä liiketaloudelliset asiat.
Miten yhdistetään ihmisten tarpeet hevosen lajityypillisiin käyttäytymistarpeisiin?
Noran mielestä hevosten hyvinvointi on koko hevosalan perusta. Hän on pohtinut paljon sitä miten vaikeaa voi olla yhdistää ihmisten tarpeet ja hevosten lajityypilliset käyttäytymistarpeet etenkin kaupunkimiljöössä.
– Hevonen on luotu liikkumaan! Usein hevosille kuitenkin perustellaan vapaapäiviä ja peilataan omia ajatuksia pikemminkin itseensä kuin hevoseen. Esimerkiksi kaupunkiympäristössä tarhat saattavat olla melko pieniä ja maastoreitit rajallisia tai niitä ei ole lainkaan, jolloin vaihtelevassa, epätasaisessa maastossa vaeltaminen ja hevoselle lajityypillinen laiduntaminen eivät olekaan enää itsestäänselvyys. Nykyajan hektisen elämäntahdin myötä hevoset liikkuvat myös monesti lyhyemmin ja intensiivisemmin kuin mikä olisi hevosen lajityypillisen käyttäytymistarpeen mukaista.
– Kun treenit ovat lyhytkestoisia ja intensiivisiä ja kun hevosia vielä liikutetaan päivittäin vain tasaisella pohjalla voi olla, että lihaksisto ja koko liikunta- ja tukielimistö eivät kehitykään optimaalisesti vaativuustasoon nähden. Hevonen on lihastyön kompensaatiomestari ja osaa säästellä liikemekaniikastaan viimeiseen asti, jotta ei hirveästi rasita kehoaan. Hevosen liikunta- ja tukielimistö kehittyy parhaiten silloin kun treeni on monipuolista ja vaihtelevaa ja treenin ulkopuolisina aikoinakin hevonen pääsee liikkumaan mahdollisimman paljon myös vapaasti ja vaihtelevassa, epätasaisessa maastossa.
”Jokainen hevonen on yksilö omine erityispiirteineen. Se, jos mikä tuo hienoa sisältöä jokapäiväiseen työhöni. Enkä sitä haluaisi ikinä muuttaa.”
Henkisten arvojen korostuminen
Uudessa ammatissani hevoshierojana korostuvat myös omat henkiset arvoni. Liikemaailmassa tavoiteltiin koko ajan enemmän, tehokkaammin mutta myös edullisemmin eikä se enää resonoinut oman arvomaailmani kanssa. Halusin tehdä asioita, jotka antavat minulle enemmän henkistä pääomaa. Hierontatyön kautta olen päässyt toimimaan viikoittain mm. usean ratsastuskoulun kanssa ja saan tätä kautta osallistua opetushevosten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen hevosen yksilölliset tarpeet huomioiden. Olen myös tuonut esille sitä miten tärkeää mielestäni olisi, että ratsastuskoulut jakaisivat oppilailleen myös hevosen arkeen liittyviä asioita, kuten sitä mistä hevosen arki koostuu tuntitoiminnan ulkopuolella. Ratsastuskouluissa ammattilaiset tekevät valtavasti asioita hevosten hyvinvoinnin eteen, jotta hevoset voisivat hyvin mutta myös jotta ratsastuskouluoppilailla olisi turvallinen ja viihtyisä toimintaympäristö. Olen valtavan iloinen siitä, että moni on liittänyt myös lihashuollon, kuten hieronnan, opetushevosten arkisiin hyvinvointitoimenpiteisiin kuuluvaksi.
– En vaihtaisi päivääkään pois hevosten kanssa. Jos kuitenkin mietit uran vaihtoa, kannattaa ottaa hyvin selvää asioista ja varautua muutokseen taloudellisesti. Uskalla mennä unelmiasi kohti päämärätietoisesti, niin saat huomata, että muutos ehdottomasti kannattaa. Uuden opiskelu antaa myös aina paljon ja kasvattaa henkistä pääomaa. Vaikka olin ollut hevosten kanssa tekemisissä koko elämäni ja ollut kiinnostunut hevosen anatomiasta ja fysiologiasta, niin vasta uuden ammatin kautta ymmärrän miten paljosta olisin jäänyt paitsi ilman alanvaihtoa. Olen oppinut paljon uutta ja tuntuu, että opin lisää joka päivä – kiitos jokaisen hevosyksilön.
Nora Hopea / Hevoshieronta Hopea Tmi
- Suorittanut hevostalouden ammattitutkinnon hevoshierontapalveluiden tuottamisen osaamisalalta koulutuskeskus Salpauksessa, josta valmistui keväällä 2021.
- Intohimoisesti työhönsä ja hevosten hyvinvointiin suhtautuva hevosten lihashuollon ammattilainen.
- 11- ja 13-vuotiaiden poikien äiti.
- Ratsastaja, raviurheiluharrastaja ja uraansa valmistautuvan ravihevosen Mindsweeper osaomistaja.
- Hevoshieronta Hopea tarjoaa hevoshierontaa ravi-, ratsu- ja opetushevosille n. 100km säteellä Espoosta ja Lahdesta.
