Kun Pinja Honkamäki päätti astuttaa tammansa, kukaan ei olisi arvannut puoliakaan koettelemuksista, joita edessä olisi.
Pinja Honkamäki osti hevosensa Lilin viisi vuotta sitten. Kenttäratsuksi hankittu tamma loukkasi itsensä laitumella 9 päivää hevoskauppojen jälkeen.
– Siltä meni puikkoluu poikki kahdesta kohtaa. Aloitimme siis useamman kuukauden sairaslomalla, Pinja kertoo.
Kaikenlaista pientä kremppaa tuli matkan varrella, mutta kisoihinkin päästiin. Lili oli nuori, mutta oli vähän epävarmaa, kauanko se tulisi kestämään aktiivista hyppykäyttöä. Pinja halusi laittaa sen kantavaksi ja viime kesänä 11-vuotias Lili varsoi potran orivarsan.
– Ongelmat alkoivat, kun Lili oli neljännellä tiineyskuukaudella. Sen hampaat raspattiin ja röntgenissä todettiin, että yksi hammas oli niin mätä, että se pitäisi poistaa kiireellisesti, sillä se oli iso riski istukkatulehdukselle, Pinja kertoo.
– Hampaan poisto meni ihan hyvin. Vajaan viikon päästä Lili alkoi kuitenkin vaikuttaa sairaalta, joten menimme klinikalle aikaistettuun kontrolliin. Munuaisarvot olivat koholla ja Lili jäi nesteytykseen klinikalle. Tämän lisäksi todettiin istukkatulehdus.
Lilin istukkatulehdusta hoidettiin seuraavat 6 kuukautta eli varsan syntymään saakka. Koko tämän ajan Lili sai 2-4 lääkettä koko ajan. Se ultrattiin kerran kuukaudessa, kun normaalisti ultrauksia ei välttämättä tarvita alkutiineyden jälkeen ollenkaan. Välillä lääkkeitä yritettiin vähentää, mutta istukka meni aina takaisin huonompaan suuntaan. Pinja kantoi Lilille antibioottia 20 kg:n säkeissä, nelinumeroisilla summilla.
– Vakuutuksesta olisi voinut olla etua, mutta en ollut ehtinyt sitä ottaa ennen hammasoperaatiota ja sitten olikin myöhäistä. Jos jotain tekisin toisin, niin olisi tutkituttanut hampaat perusteellisesti ennen astutusprosessiin ryhtymistä, vaikka hampaat onkin säännöllisesti raspattu kotitallilla, Pinja pohtii.
– Varsan syntymässä jouduttiin avustamaan puhkaisemalla kalvot ja lopulta vetämään varsa ulos. Eläinlääkäri antoi videopuhelussa ohjeita, Pinja muistelee viime kesän tapahtumia.
Kun varsa viimein oli maailmassa, siihen ja emän tiineysajan hoitoihin oli Pinjan laskujen mukaan kulunut yli 10 000 euroa.
Vaikeuksia syntymän jälkeen
Kun Leiska oli kahden päivän ikäinen huomattiin, että tulehdusarvot olivat koholla. Ensin epäiltiin, että kyseessä olisi ollut kohdunaikainen tulehdus ja Leiska sai antibioottikuurin. Viikon päästä todettiin kuitenkin, että napa on tulehtunut.
– Napa ei mennyt antibiooteilla paremmaksi, joten kolmen viikon ikäisenä Leiska matkusti ensimmäisen kerran Viikkiin, missä napa leikattiin. Siitä seurasi kahden viikon karsinalepo.
Napatutkimuksissa huomattiin myös sydämen sivuääni, jota seurailtiin myöhemmin, mutta muutaman kuukauden kuluttua todettiin, että tässä päästiin säikähdyksellä. Sydämen läppä oli sulkeutunut itsestään. 2,5 kk iässä Leiska sai kuitenkin ruokatorventukoksen, joten perjantai-illan kunniaksi lähettiin Viikkiin.
– Tukos oli kyllä lauennut itsestään, mutta sen seurauksena Leiska sai aspiraatiopneumonian eli sen keuhkot tulehtuivat, koska se oli vetänyt niihin ruokaa tai juomaa. Lili ja Leiska viettivät sen viikonlopun Viikissä.
Tässä olisi voinut olla riittävästi, mutta kovan onnen varsan seikkailut jatkuvat. Kun Leiska oli 7,5 kk ikäinen, se sai silmäänsä haavaan. Lääkityksestä huolimatta silmä meni talliolosuhteissa hoidettuna nopeasti huonompaan suuntaan
– Silmä muuttui sameaksi ja niin Leiska vietiin eläinsairaalaan, nyt Hyvinkäälle. Siellä todettiin tilanne niin pahaksi, että varsa käskettiin viedä Viikkiin. Viikissä aloitettiin intensiivilääkitys.
Oli lomapyhät ja Pinja oli perheineen pohjoisessa. Viikistä soitettiin muutaman tunnin päästä. Tilanne oli vakava.
– Sarveiskalvo oli alkanut sulaa, silmässä oli paha uveiitti, paha silmänsisäinen tulehdus ja mahdollisesti bakteereita. Minun piti tehdä nopea päätös, miten hoitoa jatketaan.
Pinja päätti, että silmä yritettäisiin saada kuntoon, vaikka hoito tulisi olemaan kallista eikä täyttä varmuutta sen tehosta olisi.
Sidekalvosiirre
Seuraavana päivänä Viikistä soitettiin, että silmä ei ole vastannut lääkehoitoon odotetusti. Nyt Pinjan piti päättää, jatketaanko lääkitystä huonontuneella ennusteella, poistetaanko silmä vai tehdäänkö sidekalvosiirre.
– Olen pääsääntöisesti varsin järki-ihminen, mutta tässä tapauksessa päätös tehtiin täysin tunteella. En ollut valmis poistattamaan silmää, vaikka se olisi todennäköisesti ollut järkevintä. Päädyin siirteeseen. Leiska leikattiin samana iltana ja leikkaus sujui melko odotetusti. Leiska vietti Viikissä nyt viikon. Kun se pääsi kotiin, sitä lääkittiin useamman viikon ajan, ensin viidesti ja myöhemmin neljästi päivässä, joka kerta useammalla lääkkeellä ja tietenkin vuorokauden ympäri, Pinja huokaa.
– Onneksi asun lähellä tallia ja minulla on joustava työaika, joten lääkitys oli mahdollista toteuttaa. Lisäksi lähipiiri on tukenut ja olen saanut tallilta apua, erityisesti tallinpitäjien apu koko varsa-ajan, mutta erityisesti poikkeustapauksissa, on ollut täysin korvaamatonta
Silmäopetaation jälkeen reipas ja utelias Leiska näytti voivan mainiosti. Se kuitenkin ehti olla vain 2,5 viikkoa terveenä, kunnes sai syvän haavan etujalkaansa.
– Päivystävä eläinlääkäri pelkäsi, että haava on mennyt niveleen, joten taas mentiin Viikkiin, viidettä kertaa Leiskan elämässä.
Nyt kuitenkin selvittiin säikähdyksellä. Seurasi vain viikon antibioottikuuri ja pari viikkoa sairauslomaa. Sairausloman jälkeen Leiska on nauttinut taas täysin rinnoin yhteiselämästä varsakaverinsa Aatun kanssa.
Tulevaisuus
Lili on toipunut hyvin ja ollut terve synnytyksestä asti. Pinja sanoo sen olleen hyvin rento äiti. Lilin kanssa harrastetaan tällä hetkellä rennosti. Tulevaisuus näyttää, nähdäänkö sitä vielä pikkukisoissa jossain vaiheessa.
Leiskalle on ehtinyt tapahtua niin paljon, että Pinjalla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin katsoa eteenpäin päivä kerrallaan. Vaikeuksista huolimatta, tai kenties juuri niiden takia, Leiskasta on tullut erityisen tärkeä hevonen ja sen hoitamiseksi on tehty kaikki mahdollinen, vaikkei siinä ainakaan taloudellisessa mielessä ole ollut mitään järkeä.
– Leiska on jekuttelija, seurallinen ja luottaa ihmisiin vaikka sitä on kiusattu erilaisilla tutkimuksilla ja toimenpiteillä niin paljon, Pinja kehuu.
– Se menee hyvin traikkuun ja matkustaa hyvin, kaiken kaikkiaan se on sangen fiksu varsa.
Tulevaisuuden suunnitelmissa on opettamista ohjasajoon ja ehkä joskus kärryjenkin eteen. Kenttäratsu siitä tulee, tai sitä ainakin halutaan. Toisen varsan hankintaan Pinja ei aio ryhtyä.
– Eiköhän ihmiselle riitä yksi h*lvetin kallis tilastovarsa, hän toteaa ironisesti.
