Zelda ja Tommi Turtolan Vompatti, Joli ja Iita ovat lemmikkejä ja perheenjäseniä
Hevosen ostaneet törmäävät ennemmin tai myöhemmin jonkun kysymykseen ”mitä sinä teet sen kanssa”. Zelda ja Tommi Turtolalla on kolme shetlanninponia. He eivät ratsasta niillä eivätkä käy raveissa. ”Nämä ovat ihan täysin lemmikkejä”, Zelda sanoo.
Kaikki alkoi siitä, kun Zelda olisi lapsena halunnut ponin, mutta monen kohtalotoverin tavoin vanhemmat eivät vain ostaneet sitä. Nuoruusiässä Zeldalla oli ihan iso hevonenkin, mutta sen jälkeen ajatus ponista vain vahvistui. ”Yhtenä päivänä kun Tommi lähti kalaan, minä soitin siskolleni, että Vihdissä on 3kk ikäinen ponivarsa, mennään katsomaan”, Zelda nauraa.
Vompatti oli pieni ja Zelda myyty, ja pian poni myyty hänelle. Ihan yllätyksenä Vompatti ei Tommille tietenkään tullut, sillä tulevan vaimon ponikuume oli selvä asia. Se, että poneja olisi vielä joskus enemmän, ei ollut tässä vaiheessa tarkoitus. Ponipoppoon kasvuun ei liittynyt mitenkään edes se, että Vompatti jäi kuin jäikin sen verran pieneksi, ettei Zelda olisi pienestä koostaan huolimatta voinut sillä ratsastaa. ”Joli hankittiin siksi, että olimme tuomassa Vompattia tähän kokonaan omaan talliin. Asiat kuitenkin muuttuivat ja yhtäkkiä tänne oli muuttamassa Vompatti yksin”, Zelda kertoo. ”Joli oli ostettaessa vielä ori, mutta jouduttiin ruunaamaan aika pian, koska poikien elo oli jatkuvaa tappelua”.
Myöhemmin laumaan liittyi Iita, joka on jo 18-vuotias. Nyt koko porukka tulee hyvin toimeen.
Shetlanninponipuuhat: metsäretkiä ja kärryttelyä
Turtolat eivät asu samassa pihassa ponien kanssa, mutta lyhyen ajomatkan päässä kuitenkin. Poneja seurataan kameroilla. Niillä on makuuhalli, jonne on vapaa pääsy. ”Ne ovat ehkä 1-2 tuntia kerrallaan sisällä ja sitten menevät ulos taas. Joli on kesällä sisällä yksinkin, koska täällä ötökät eivät kiusaa sitä”, Tommi kertoo ponien arjesta. Haastattelua tehtäessä on lepohetki. Joli ja Vompatti torkkuvat seisaaltaan ja Iita pötköttää pitkällään.
Ruokintapisteitä on eri puolilla isoa aitausta ja sisällä makuuhallissa on ajastimellinen heinäverkko. Poneille syöminen on tärkeää. ”Shetlanninponit ovat sitkeitä eivätkä kovin kivoja käsitellä, kun päättävät haluta ruokaa”, Tommi pohtii ja miettii ääneen rodun historiaa hiilikaivoksissa kärryjä vetäneenä työjuhtana. ”Luonteita on toki monenlaisia, mutta kaikki eivät ole lastenponeja”, Zelda sanoo ja kuin tämän osoittaakseen Vompatti näyttää hampaita ensin ihmisille ja sitten Jolille. Turha ruveta lässyttämään mitään, ymmärretään.
Shettiksillä on ärhäkkä ja äkäinen maineensa, mutta silti helmikuisena iltapäivänä makuuhallissa torkkuvat suloiset mammuttipossut näyttävät vastustamattomilta. Turtoloiden trio tekee silti muutakin kuin torkkuu. ”Käydään metsässä kävelyillä, kärrytellään, pulkkaillaan, ja käy täällä näppäriä lapsia myös ratsastamassa”, he kertovat.
Kolmeen poniin menee rahaa kuukaudessa suurin piirtein saman verran kuin yhteen puoliveriseen menisi. Ja yhdessä nämä kolme painavat yhden puoliverisen verran. ”Mutta ei tällaista porukkaa voisi mitenkään pitää vieraalla hoidossa. Silloin yhteen menisi se raha, mikä nyt menee näihin kaikkiin yhteensä”. Vieraan hoidossa hevosen koolla ei juuri ole merkitystä.
Turtoloille ponit ovat tärkeitä perheenjäseniä ja niiden seuraaminen suurella laitumella juuri sitä, miten he nauttivat hevosharrastuksestaan. ”En voisi kuvitella harrastavani muuten. Tai olisihan shettisvarsa toki kiva”, Zelda nauraa.
Tommi ei sano mitään.
Shetlanninponifaktaa
Suomen yleisin ponirotu, rekisterissä 6000 yksilöä.
Puhdasrotuinen shetlanninponi voi olla enintään 107 cm korkea.
Alle 86 cm korkeita shettiksiä sanotaan minishetlanninponeiksi.
Lähde Suomen Shetlanninponiyhdistys http://www.shettis.com/fi/Shetlanninponi.html (luettu 15.2.2022)
