Tänään. Yllättäen jo tänään, mielen valtaa haikeus ja nostalgisuus. Pysähdyn ja päädyn muistelemaan menneitä, mitä hevoset ovat tuoneet minulle joulunaikaan ja mikä merkitys sillä on ollut, on. Meillä voi olla kovin samankaltainen polku tai voit olla jossain polun varrella, tai kokenut jo paljon pidemmän polun. Tämän jälkeen olisi ihanaa jos pysähtyisit miettimään mitä hevonen on tuonut sinun jouluusi ja mitä joulu on merkinnyt hevosten kanssa tai ilman.
Kovin pienenä aloitin ratsastuksen. Niin pienenä, että maailman menosta en tiennyt mitään muuta kuin sen, että rakastin näitä karvaisia hirnuvia eläimiä. Mikään ei ollut hienompaa kun se, että sai auttaa tallissa, oppia uusia asioita ja tehdä asioita vanhempien tallityttöjen kanssa. Tallityttöjä, tai toiselta nimikkeeltään hoitajia, katsoin kovasti ylöspäin. Kun oli tarpeeksi taitava pääsi siivoamaan karsinoita, saatoit jopa päästä pesemään suitset niin että sait purkaa ne osiin, ja ohjeen mukaan koota ne takaisin.
Kun talvi tuli, maneesia ei ollut, ratsastimme hangessa sitä askellajia mikä silläkin hetkellä oli mahdollista. Pääasia oli se nautinto, että sait kulkea ystäväsi kanssa, hevosen kanssa yhdessä, mieluiten joka viikko. Joulun lähentyessä alettiin harjoitella katrillia joka yleensä suoritettiin käynnissä sääolosuhteet huomioiden, tai mentiin joulumaastoon. Tunsimme pakkasen varpaissa, jäykistyneet sormet ja viiman poskissa. Nämä asiat olivat kuitenkin kovin toissijaisia.
Muistan tunteen, kun jouluna tehtiin yhdessä sitä mikä kaikille oli kaikista tärkeintä, eli vietettiin aikaa meidän ystävien kanssa, hevosten. Lisäksi koimme vahvan yhteisöllisyyden samanhenkisten kavereiden tai ystävien seurassa. Se tunne minkä hevonen meille jouluna loi, oli jotain mitä mistään muualta ei voinut saada.
Joulumuistoja on vaikka kuinka paljon. Muistoja aatosta hevosten kanssa, katrilleista ja joulumaastoista, kaikista eri elämänvaiheista. Tämän joulun olin ajatellut viettää ilman hevosia, koska hevoset ovat nykyään myös työni. Kuitenkin tätä muisteloa kirjoittaessani tunsin ison läikähdyksen sydämessä ja tajusin, että haluan myös tänä jouluna tuntea pörröisen karvan sormien välissä ja mupeltavat huulet taskun pielessä, katsoa hevosta silmiin ja tuntea sen tunteen mikä kannattelee minua loppuelämäni.
Hyvää joulua sinulle, perheellesi, ystävillesi, yhteisöllesi ja kaikille niille ihanille karvakorville jotka parantavat meidän elämänlaatua! ❤️
Rakkaudella,
Pauliina
Kirjoittaja Pauliina Virta on Ohjissa -podcastin sekä brändin perustaja, esteratsastaja, valmentaja, hän on mukana Suomen Ratsastajainliiton estekomiteassa ja opettaa ratsastusta ratsastuskouluissa.
