Ammattigroomi ja stewardi Nina Konkari kertoo vinkit onnistuneeseen klippaukseen. Nina on hoitanut hevosia koko elämänsä niin kotona kuin kilpailuissa. Arkisin Nina tekee muita töitä, mutta vapaa-aika taittuu hevosten kanssa, sekä suurin osa viikonlopuista kilpailuissa stewardin tehtävissä.
Instagramin puolelta huomaa hyvin, että klippauskausi on ollut käynnissä jo hetken ja stoorit täyttyvät klippauskuvista. Syksyisin sekä keväisin Ninan kalenteri täyttyykin klippauksista, ja hänen ammattitaitoon luotetaan, eikö suotta. Klipperi on pysynyt käsissä jo toistakymmentä vuotta.
Kuinka paljon olet kerennyt klippaamaan jo tänä syksynä?
– Onhan tässä jo päästy klippaamaan. Rakastan tehdä pieteetillä hevosia kisakuntoon, ja vaikka ei kisaisikaan niin onhan se paljon parempi että hevonen kuivuu nopeammin treenin jälkeen.
– Hevosen klippaaminen on usein ajankohtaista syksyisin, kun talvikarvan kasvatus on alkanut, mutta treenit ja runsas hikoileminen jatkuvat. Paksukarvaisen hevosen kuivattelemiseen kuluu paljon aikaa ja monia loimia, tai sähköä. Näinä aikoina solariumin käyttö kuivatukseen on kovin kallista.
– Hikisestä hevosesta olisi hyvä pestä hiet pois lämpimällä vedellä, ettei hiki kuivu hevosen ihoon kiinni ja jää kutittamaan, aiheuttamaan epämiellyttävää oloa ja jopa iho-ongelmia. Kuivatusloimia täytyy vaihtaa kuivumisprosessin aikana useasti, ettei hevosen lihaksisto kylmety joutuessaan olemaan märkä loimi yllään, Nina jatkaa.
Mitä etuja klippaamisella on ja millainen on hyvä klipperi?
Kun hevonen klipataan, se kuivuu nopeammin, loimirumba vähenee ja aikaa menee puhtaana pitoon vähemmän. Myös haavat ja mahdolliset muut epäpuhtaudet tai iho-ongelmat on helpompi havaita ja hoitaa.
Jos haluaa ostaa hyvän klipperin Nina on sitä mieltä, että halvalla saa harvoin hyvää, pätee tässäkin. Koneen tulisi kestää hyvin klippaamista, kuumumatta sekä olla jumittamatta. Osa klippereistä jumiutuu helposti jos karva on liian pitkää ja tiheää. Johdoton klipperi on usein painavampi kuin johdollinen, akun painon takia. Toisaalta se on myös turvallisempi, kun ei tarvitse varoa johtoa jatkuvasti. Nina suosii itse johdollista klipperiä ihan jo sen takia, että jos klippaa paljon, niin kädet eivät väsähdä niin helposti. —
– Pienemmällä koneella on myös helpompaa klipata pikkutarkkuutta vaativat kohdat, esimerkiksi pää ja jalat, varsinkin etupolvien ja kintereen alapuolilta.
Mitkä kohdat kannattaa klipata, tai suositko koko hevosen klippausta?
– Pääasia on klipata ne kohdat, joista hevoset hikoilevat eniten. Nämä ovat leuanalus, kaula, otsa ja niska, kainalot, satulan alta sekä takajalkojen välistä. Itse suosin useimmiten sitä, että hevonen klipataan kokonaan. Tällöin karvaa jätetään pieni kaistale satulan alle, tai joskus ei edes sitäkään. Joillekin hevosille saatan jättää jalkoihin karvat, jos ne viettävät paljon aikaa ulkona. Toki jos tarhan pohja on huono, on parempi klipata jalat jolloin ne on helpompi pitää puhtaana. Hevoset, jotka hikoilevat vähän tai harvemmin, niin niille riittää usein ns. trace clip eli klippausmalli, jossa karvat ajetaan kaulasta, rinnasta, lavoilta ja osittain vatsan alta. Silloin hevoselle jää paljon omaa karvapeitettä, jolloin se ei tarvitse niin paksua loimea kuin kokonaan klipattu hevonen.
Mitä tulisi huomioida ennen klippausta?
– Ennen klippausta hevosen tulee olla mahdollisimman puhdas. Jos hevosta ei ole pesty, niin sen tulisi ainakin olla huolellisesti harjattu. Kaikki lika, mm. hiekka ja hiki tylsyttävät klippauskoneen teriä ja tylsillä terillä klippaaminen on ikävää puuhaa niin hevoselle kuin klippaajallekin. Ennen klippausta tulee tunnustella hevonen läpikotaisin, jotta huomaa mahdolliset haavat, ruvet ja muut ihomuutokset. Tällöin niitä on helpompi varoa. Klippauksen jälkeen olisi myös suositeltavaa pestä tai vähintään harjata huolellisesti koko hevonen niin, etteivät irtokarvat jää kutittamaan ihoon.
Mitä tulisi huomioida pään klippauksessa?
– Hevosia klipatessa olisi hyvä tuntea hieman hevosen anatomiaa ja perehtyä ennalta karvan laatuun, sekä kasvusuuntiin. Pään kanssa pitää olla erityisen varovainen ettei esimerkiksi vahingoita hevosen silmää pään heilahtaessa. Itse klippaan usein pään sivulta keskelle otsaa kohti niin, että pidän aina toista kättä hevosen silmän suojana. Koska hevonen ei näe suoraan eteensä, niin ne saattavat säikähtää tai jännittyä kun kone liikkuu suoraan pään edessä. Kannattaa myös valita paikka, joka on hieman hevosen sivulla, jotta pääsee tarvittaessa väistämään. Hevosen päässä on paljon kulmia, kuoppia ja kohoumia, jotka voivat olla haastavia. Peukalon päällä voi hieman venyttää nahkaa eri suuntiin, jotta saa siistimpää ja tasaisempaa jälkeä.
Onko jotain kohtaa mitä ei saa klipata?
– Hevosen ripsiä tai tuntokarvoja silmän päältä ja turvasta ei ole syytä leikata pois, niillä on tarkoituksensa. Lisäksi kilpaileville hevosille sitä ei saa tehdä, sillä se on kilpailusäännöissä kiellettyä. Kaikki hevoset eivät myöskään siedä klippauskoneen ääntä tai tärinää. Tällöin tulee aiheelliseksi rauhoittaa hevonen klippauksen ajaksi. Jos hevonen pelkää, se harvemmin tottuu heti tilanteeseen. Kannattaa aina varmistaa molempien osapuolien turvallisuus. Jotkut hevoset taas eivät lotkauta korvaansakaan ensimmäiselläkään kerralla ja ovat sinut toimenpiteen kanssa alusta asti. Kaikki hevoset ovat yksilöitä, myös tässä.
Miten klipperiä huolletaan ja miten loimitat hevosia klippauksen jälkeen?
– Terät pitää öljytä säännöllisesti klippauksen aikana, noin 10-15 minuutin välein kitkan ja kuumentumisen välttämiseksi. Kun hevonen on klipattu, niin klipatulle hevoselle tulee laittaa vain sisäpuolelta liukaspintaisia loimia, ettei loimi aiheuta kitkaa ja hankaumia hevoselle. Loimien tulee olla puhtaita ja istua hevoselle hyvin. Lika ja huonosti istuva loimi lisää hankaumien riskiä. Klipatulla hevosella ei nimittäin ole omaa lämmönsäätelykykyä, joten hevoselle tulee aina laittaa kuhunkin tilanteeseen sopiva loimi.
Nina lähettää terveisiä Happyriderin lukijoille:
– Tämä on asia jonka oppii vain tekemällä, eli ei muuta kun harjoittelemaan ja hyvää loppu vuotta!”
Kirjoittaja Pauliina Virta on Ohjissa -podcastin sekä brändin perustaja, esteratsastaja, valmentaja, hän on mukana Suomen Ratsastajainliiton estekomiteassa ja opettaa ratsastusta ratsastuskouluissa.
