Iltasatu Huurteinen seikkailu ratsastajalle Frozen-elokuvaa mukaellen
Anna ja Elsa elivät aika syrjässä niin kuin kaikki hevostytöt yleensä elävät. Harvoin hevostalleja laitetaan asutuksen keskellä ja jos ne sellaisen keskelle ovatkin jääneet, ei siellä ole oikein mukavat paikat hevoselle elää hevosenelämää.
Anna ja Elsa olivat aina olleet erottamattomat ystävät ja sisarukset, mutta jossain vaiheessa kävi niin, että Anna alkoi juosta poikien perässä pitkin kyliä kun Elsa vain halusi olla hevosten kanssa.
Hevoshulluus oli kuin taikavoima Elsan ympärillä. Kaikki keskustelut mitä hän aloitti päätyi hevosiin. Hän puhui hevosista, ja niiden jälkeen poneista. Sitten tuli mieleen varusteet. Kaikki mihin Elsa kosketti oli pian täynnä hevosenkarvoja tai alkoi haista kuivikkeelle ja säilöheinälle.
Vanhempien mielestä tämä oli jo todella outoa ja vaarallista ja niinpä he totesivat, että olisi parempi, jos Elsa ei poistuisi tallista ollenkaan. Elsa ei tästä masentunut laisinkaan vaan puuhasi tyytyväisenä tallissa. Pieni ja elämäniloinen Anna sen sijaan ei oikein ymmärtänyt, miksi Elsa ei halunnut tulla hänen kanssaan kaupungille. Joka perjantai Anna meni tallin oven ulkopuolelle huhuilemaan, tulisiko Elsa mukaan, mutta Elsa ei avannut ovea.
Juuri kun Elsa oli täyttämässä 18 vuotta, heidän vanhempansa menehtyivät traagisesti. Elsa joutui ottamaan vastuuta ja tulemaan pois tallista. Anna sen sijaan halusi vain juosta pitkin maita ja mantuja kun kotiintuloaikojakaan ei enää ollut. Elsa kuitenkin kielsi häntä.
Eräänä iltana Anna rakastui ja esitteli Elsalle ihanan Hansin jonka kanssa hän ilmoitti menevänsä naimisiin. Elsa sanoi, että 15-vuotias on aivan liian nuori ja siksi Anna karkasi kotoa.
Ensimmäisen viikon ajan Elsa nautti hiljaisuudesta ja hevosista. Hän asetteli kaikki satulahuovat värijärjestykseen ja viikkasi loimet, pesi kaiken, mikä on ollut pesemättä ja sulkeutui taas talliin. Sen jälkeen hän tajuasi, että suurin osa tilan töistä ei tulisi tehdyksi ilman siskoa. Ja olihan siskolla nyt poikaystäväkin, josta voisi saada tilalle apua.
Eräänä päivänä alkoi sataa lunta. Sitä satoi monta päivää ja kaikki uhkasi hautautua siihen. Välillä tuli jäistä tihkua, sitten nuoskaa, lopulta pieniä rakeita ja sitten taas pakkaslunta. Elsan epätoivo syveni ja hän lähti etsimään Annaa. Bussit liukastelivat tiellä ja taksit törmäilivät penkkoihin. Vanha rämä lantikka köhi, mutta Elsa pääsi liikenteeseen. Heti käännyttyään isolle tielle hän bongasi tien varresta Mäkkärin ja ajoi sen pihaan. Kännykkä näytti, että Anna oli siellä.
Anna ja hänen poikaystävänsä Hans istuivat pöydässä ja söivät euron purilaisia. Jäät limumukeissa kolisivat kun he ryystivät ja Anna säikähti nähdessään Elsan.
”Siellä sataa lunta”, Elsa sanoi. ”Niin sataa”, Anna vastasi. ”Aika kovaa”, sanoi Hans. He kaikki kolme tuijottavat toisiaan. Suuren suuri lumiukko tuijotti heitä seinältä. ”Se ei ole oikea”, sanoo Anna. ”Tiedän”, sanoo Elsa. ”Se on pahvia”.
Hiljaisuuden peitti vain Hansista lähtevä ääni. ”Ole kiltti, älä ryystä”, Elsa sanoi. ”Anteeksi, en enää”, Hans pahoitteli
”Ymmärräthän, että meidän pitää mennä kotiin”, Elsa sanoi vaativasti.
Anna ja Hans nousivat ja kävelevät lantikan luo, mutta Hans sanoi tulevansa perässä, koska hänen pieni ja näppärä Avantinsa hymyili parkkipaikan nurkassa. He kurvasivat peräkanaa takaisin moottoritielle ja Elsa näki peruutuspeilistä hampurilaisravintolan valtavan lumiukon, joka heilutti kättään. ”Se ei ole oikea”, sanoo Anna. ”Tiedän”, sanoo Elsa. ”Luulen vain että olemme perillä ennen poikaystävääsi”.
Lunta ei ollut koskaan tullut niin paljon. Kotipihassa he hakivat lumilingon, traktorin ja kaikki muut välineet ja alkoivat hommiin. Hansista ja Avantista oli paljon apua. Lumen alta paljastui jäätä. Anna kaatui liukkaalla niin, että hän löi päänsä, mutta pystyi jatkamaan. Elsa katsoi siskoaan rohkaisevasti ja sanoi ”taakse jää”.
Viikkoa myöhemmin he lopettivat lopen uupuneina. Hevosten aitaukset oli luotu lumesta. Ajotiet heidän kotiinsa olivat edelleen lumen peitossa ja he olivat lumen saartamia, mutta se ei haitannut, koska tärkein oli hoidettu. Myös Avanti hyväksyttiin uudeksi perheenjäseneksi ja se olikin varsinainen vekkuli kaveri.
Ja he elivät onnellisena elämänsä loppuun saakka.
