SRL:n Hämeen jaosto seuranaan Hämeen Hevosenomistajat, Hämeen Hevosjalostusliitto sekä Teivon ravirata järjestivät torstaina 24.2.2022 verkkoluennon aiheesta Kilpa- ja harrasteratsun kuntovalmennus. Asiantuntijana toimi Lounais-Suomen ja Hämeen kenttäratsastuksen liittovalmentaja Petri Tolmunen.
Tolmunen luennoi käytännönläheisesti siitä, miten kaikki hevoset hyötyvät perusteellisesta ja suunnitelmallisesta kuntovalmentautumisesta. ”Usein kuulee sanottavan, että jos hevoselle tulee rasitusvammoja, silloin on treenattu väärin. Sitä onkin syytä miettiä, onko treenitavassa silloin jotain sellaista, mitä pitäisi muuttaa”, hän kehotti kuulijoita pohtimaan. Hän muistutti vanhasta viisaudesta, että tekemällä aina samalla tapaa saa aina saman tuloksen. Harjoittelun pitää olla monipuolista, sillä turhan yksipuolinen ja vain tiettyjen lihasryhmien harjoittelu voi johtaa rasitusvammoihin, jos yhtäkkiä aletaankin tehdä jotain muuta.
Kahdeksan johtotähden tie harjoittelussa vie tuloksiin. Säännöllisyys, nousujohteisuus, tarkoituksenmukaisuus, realistisuus, suunnitelmallisuus, vaihtelevuus, nautinnollisuus ja viimeisenä hauskuus; siinä Tolmusen stepit kohti hyväkuntoista hevosta. On tärkeää olla realisti sekä tavoitteiden että hevosen suhteen. On eri asia treenata jo aiemmin kovassa kunnossa ollutta kenttähevosta kuin nuorta ratsua, joka on vasta uransa alussa. Jos halutaan pitkä ja terve ura, pitää tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan. Kuormituksen ja palautuksen oikea ajoittaminen varmistavat kehittävän harjoitusvaikutuksen.
Miten se tehdään?
Joskus treenataan kyllä tosissaan, mutta hevosen kunto tuntuu vain laskevan. Mikä silloin on pielessä?
Kova harjoitus laskee hetkeksi hevosen suorituskykyä. Siksi yhden-kahden kovemman treenin jälkeen tarvitaan aina palautuspäivä. Vasta palautuspäivän jälkeen nähdään nousujohteisen treenin hyödyt ja hevosen suorituskyky lähtee nousuun. Tätä ilmiötä kutsutaan superkompensaatioksi.
Epäsäännöllinen ja epämääräinen treenaaminen voi kipeyttää hevosen. Kisoja ennen ei pitäisi tehdä raskasta valmistelevaa harjoitusta vaan kilpailuihin mennään aina levänneellä hevosella. Kilpailuihin on myös matkustettava ja se voi olla kova stressi hevoselle. Tolmunen kertoi kuulijoille hevosesta, jonka sykettä oli mitattu kuljetusmatkan ajan. Syke oli pysynyt matkan ajan tasolla, mikä vastaa parin tunnin ravilenkkiä. Se on melkoinen alkuverryttely kisasuoritukselle..
Kuormittavia harjoituksia ei saa koskaan olla liian montaa peräkkäin, sillä treenin aiheuttamat mikrovauriot eivät ehdi korjaantua. Lisäksi ylikuormitustila, jota ylikunnoksikin kutsutaan, uhkaa hevostakin. Jos ratsukko valmentautuu viikonlopun ajan valmennusleirillä, maanantaina palautellaan rennosti hölkkäillen, tiistaina olisi lepopäivä tai pitkä maastokävelypäivä ja keskiviikkona palataan harjoitteluun.
Lepopäivän sisällöstä Tolmunen painotti, että tarhassa seisominen ei ole hevosen kannalta hyvää lepopäivän ohjelmaa. Tarhassa hevoset seisovat yleensä paikallaan. Siitä voi seurata jäykistymistä ja aineenvaihdunnallisia ongelmia.
Kuormituksen tulisi hevosella mennä suhteella 3:1. Se tarkoittaa yllä mainitun mukaisesti kolmea päivää vaihtelevaa rasitusta, joita seuraa yksi vapaapäivä. Näin taataan, että hevonen saa riittävästi aikaa palautua. Treenaa kunnolla, mutta muista lepo. Ja pidä kuormitussuhteesta kiinni myös kisakaudella.
Tolmunen naurahti, että jokaisen ratsastajan olisi hyvä harrastaa sen verran juoksua, että kokeilisi lähteä lenkille sen jälkeen kun on kerran juossut jalkansa maitohapoille. Silloin tietää miltä hevosesta tuntuu, jos on treenannut sitä liikaa.
Harjoituspäiväkirja ratsastajan ja valmentajan apuna
Tolmunen esitteli yksinkertaisen excel-mallin harjoituspäiväkirjasta, jota ratsastajan olisi hyvä pitää. Harva nimittäin muistaa ilman kirjaamista, miltä ratsastus tuntui vaikkapa neljä viikkoa sitten. Aika kultaa muistot ja jälkikäteen on vaikea arvioida, miten ratsastus sujui silloin ja mitä erityisiä huomioita tuli tehtyä.
Päiväkirjaan kirjataan aiemmin mainittu harjoitusten rytmitys viikoittain. Sen lisäksi seurataan fiilistä ja sitä miltä hevonen on tuntunut. Näin päästään nopeasti kiinni syihin, jos ongelmia ilmenee. Jos hevonen alkaa tuntua harjoituksessa erilaiselta, päästään heti kiinni siihen, milloin asiassa tapahtui muutos.
Fiiliksen kirjaamisella on merkitystä monella tapaa. Jos ratsastajalla ei ole kivaa ja joku asia on pielessä, hevonenkaan harvoin nauttii. Se ei edesauta edistymistä.
Harjoituspäiväkirja on tarkoitettu ratsastajan ja valmentajan yhteiseksi työkaluksi.
Peruskuntoharjoittelusta ja voimaharjoitteluun
Hevonen ei pysty kertomaan meille miltä siitä tuntuu juuri tänään. On todella tärkeää tuntea ratsunsa, mutta kuntotilan arviointi tuottaa useimmille helposti harmaita hiuksia. Hevosille on myynnissä sykemittareita siinä missä ihmisillekin ja sykettä seuraamalla voidaan varmistua, että rasituksen taso on oikea ja suunniteltuun harjoitukseen sopiva.
Peruskestävyysharjoittelussa tehdään pitkiä lenkkejä matalalla sykkeellä. Tolmusen mukaan jokainen hevonen tarvitsee 1,5-2 tunnin viikoittaisen maastolenkin, sillä vasta tuossa ajassa hiusverisuonisto avautuu. Jokaisen hevosen pitäisi myös päästä laukkaamaan kunnolla joka viikko. Se on Tolmusen mukaan parasta lihashuoltoa.
Voimaharjoittelu on tähän vuodenaikaan helppoa jokaiselle, kun syvää hankea löytyy kaikkialta. Muuten kaikenlaiset mäkivedot maastossa, jumppasarjat kentällä sekä tietysti hyppääminen ovat hyvää voimaharjoittelua. Hevonen nauttii, jos se pääsee kahlaamaan syvään veteen. Joka päivä ei kuitenkaan voi tehdä kaikkea, vaan vaihtelevuus ja rytmitys on tärkeää.
Vauhtikestävyys tulee kenttähevosilla treeneihin mukaan vasta kun treenataan korkeimmilla tasoilla.
Kuntovalmennus ei vain kenttähevosille
Kouluratsastaja Katja Kuokka haki Petri Tolmuselta taannoin apua, koska halusi treenaamiselleen rytmiä ja jaksotusta. Hän kertoi verkkoluennon kuulijoille nauraen, että hänen ratsunsa Hessin Leevin syke saatiin lopulta nousemaan 160:een, kun Petri Tolmunen oli huutanut hänelle maneesin laidalta, että kovempaa, kovempaa. Hurjapääksi hän ei itse tunnustaudu. Kotioloissa laukkatreenivauhtiaan ei tällä hetkellä määritä syke vaan se, että hän ”laukkaa niin että itseä hirvittää”. Kuokka kertoi huomanneensa, että hevoset ovat olleet tosi hyvän tuntuisia ratsastaa kun pääsevät laukkaamaan ja saavat systeemin mukaisesti vapaata.
Chatissa toivottiin luennon aikana esimerkkiä jonkun treenipäiväkirjasta. Kuokka jakoi kuulijoille otteen omasta raskaasta treeniviikostaan. Maanantaina hän läpiratsasti, tiistaina vuorossa oli raskaampi valmennus kuljetuksineen, keskiviikkona hölkkää ja kävelyä, torstaina tiistain valmennuksen mukaista treeniä, perjantaina laukkatreeni, lauantaina kävelyä ja sunnuntaina vapaa. Lisäksi hän kertoi, miten itsellekin on ollut hyötyä lenkkeilystä.
Hyväkuntoisena nimittäin jaksaa ratsastaa kisaradan hymyssä suin. Ja se fiilis tarttuu tietysti hevoseenkin.
Kuvat: kuvituskuvia
