Ratsastuksessa aina puhutaan tiimihengestä ja miten tärkeä hyvä ilmapiiri tallilla on. Ihmiset ovat kuitenkin ihmisiä ja kaikkien päivät eivät ole aina täydellisiä. Olen harrastanut yksityistalleilla viimeiset 15 vuotta ja huomannut elämäntilanteiden ja työkuorman vaikutukset itsessäni. Suurimpana osana päivistä en jaksaisi töiden jälkeen vuorovaikuttaa kenenkään kanssa, mutta en myöskään osaa olla hiljaa ihmisten seurassa. Samalla kun haluaisin vetäytyä hiljaisuuteen, en kuitenkaan osaa olla hiljaa. Se väsyttää entisestään.
Saatat ehkä tunnistaa itsessäsi samaa. Voi olla, että takana on pitkä työpäivä täynnä ihmisten kuuntelua tai raskaita asiakkaita. Lapsi on kipeänä, kotona kireä tunnelma. Koko olemuksen valtaa pohjaton väsymys ja kaipuu olla hiljaa ja omassa rauhassa. Ihmisten pariin lähteminen tuntuu ponnistukselta. Mielen valtaa kaino toive siitä, että tallilla ei tänään olisikaan muita. Mutta onhan siellä.
Tallille päästyä naapurikarsinassa ollaan valtavan puheripulin kourissa ja toisten ”non-stop-shine” alkaa ärsyttää. Vastaat ymph, hmm, niin, okei. Et sano mitään kummempaa, koska haluaisit, että toinen ymmärtäisi olla hiljaa.
Naapurikarsinassa viestiäsi ei ymmärretä, koska ei kukaan ole ajatustenlukija. Itse asiassa siellä mietitään, miksi olet (taas) niin hirveän epäkohtelias, ettet juttele mitään. Samalla, kun sinä yrität miettiä, miten livahtaisit hevosesi kanssa liikenteeseen ilman painostavaa fiilistä liittyä muiden ihmisten seuraan alkukävelyiden ajaksi, kokonaisesta maastolenkistä puhumattakaan, toiset miettivät, että heidän hyvä fiiliksensä meni taas pilalle.
Ihmiset ovat joskus niin erilaisia, että ärsytyskynnys ylittyy todella nopeasti. Tietysti suurin osa meistä vetää hymyn naamalleen ja juttelee iloisesti, vaikka miten ärsyttäisi. Se on ihan viisasta, koska ei harrastusympyröihin ole oikeutta tulla riitelemään tai osoittamaan mieltä. Talli on kaikkien harrastuspaikka. Mököttää voi kotona. Pitää vähän nähdä vaivaa yhteisen hyvän eteen.
Tallilla harvat tuntevat toisiaan niin hyvin, että puhuisivat välttämättä säätä kummempia. Siksi on vaikea puhua myös vaikeammista fiiliksistä. Periaatteessa kukaan ei halua loukata toista eikä siksi sano ääneen kaikkia ajatuksiaan, mutta joistain asioista vaikeneminen saa aikaan vain suurempaa mielipahaa. Ei sitä nyt oikeasti kerrota, mitä kuuluu. Suomalaiselle kuuluu aina hyvää kiitos.
Mitä siis tehdä, jos päässä soi joka päivä ”mä haluun olla yksin, haluun olla hiljaa, junamatka Turkuun ihana ois”. Ihmiset hakevat kontaktia, koska ihmiset ovat sosiaalisia. Jos havahdut siihen, että punot jo tallimatkalla juonia siitä, miten harhautat ihmisiä maastolenkillä jatkaaksesi matkaa yksin, on syytä pysähtyä miettimään olisiko sittenkin helpompaa kertoa totuus.
Totuus ei ehkä satu niin paljon kuin kummallinen käytös. Onhan se surkuhupaisaa, ettei kehtaa sanoa vieraalle ihmiselle, että haluan olla yksin, mutta sen sijaan on epäkohtelias, väistelee, ja jättää toiset ihmettelemään. Ei kenenkään tehtävä ole lukea ajatuksiamme. Ihmiset pääsääntöisesti ymmärtävät ja tuntevat myötätuntoa toisen ihmisen uuvuttavaa elämäntilannetta kohtaan.
Jos et pysty olemaan reipas ja sosiaalinen, yritä käydä tallilla sellaiseen aikaan, ettei siellä ole muita. Jos se ei onnistu, ole kuitenkin ystävällinen ja antaudu jutteluun ja yhteiseen maastolenkkiin.
Jos nämä ihan perusjutut eivät onnistu, kerro muille, että kaipaat yksinratsastusta ja se on sinun voimavarasi. Jokaisella on oikeus harrastaa miten haluaa: yksin, kaksin, joukossa.
Kokeile seuraavia:
”Huh, mikä päivä töissä. Olen odottanut koko päivän, että pääsen itsekseni metsään ihan vain omien ajatusteni kanssa.”
”Pahastutko, jos mä menisinkin omaa reittiäni tänään? On ollut niin raskas päivä.”
”Mä olen pahoillani, en oikein ole nyt juttutuulella, väsyttää ihan hirveästi.”
Vaihtoehto on tietysti myös iänikuiset klassikot: mulla on äänikirja/teams/päivystän. Silloin ei tarvitse kertoa totuutta.
Anniina Paalanen tunnetaan hevosmaailmassa paremmin nimellä Ruuhkavuosiratsastaja. Leipätyö hänellä on lukiossa opinto-ohjaajana. Koulutukseltaan hän on teologian maisteri ja hän rukoilee joka päivä, että hänen hevosensa pysyisi kunnossa.
