Moni ratsastaja on tykästynyt virolaisiin hevosrotuihin myös suomalaisissa talleissa ja ratsastuskouluissa. Näihin rotuihin pääsee tutustumaan tarkemmin Virossa matkaillessa, sillä torinhevosen kantakoti ja siittola, Tori hobusekasvandus, sijaitsee vain vajaan kolmenkymmenen kilometrin päässä kylpyläkaupunki Pärnusta. Siittola on hiljattain kunnostettu EU-rahalla monipuoliseksi vierailukohteeksi havainnollisine tietokeskusmuseoineen.
166-vuotias Torin siittola on ollut tärkeä virolaisten hevosrotujen kehityksessä. Toiminta käynnistyi, kun Liivinmaan aatelinen ritaristo havahtui tarpeeseen turvata paikallisen eestinhevosen jatkuvuus ja perusti tsaarin luvalla Torin siittolan Pärnunmaalle. Siitä lähtien Torin kylässä sijaitsevalla kauniilla, kivestä ja tiilestä rakennetulla siittolalla on kopsutellut virolaisia hevosrotuja. Hyvä niin, sillä sekä eestinhevonen, torinhevonen että Eestin raskas vetohevonen on luokiteltu suojeltaviksi roduiksi.
Eestinhevosen (Estonian Native Horse, eli rotu, johon monet suomalaiset ovat tutustuneet esimerkiksi Muhun saarella ratsastaessaan) juuret ulottuvat pitkälle ennen ajanlaskun alkua, jolloin suomalais-ugrilaiset kansat liikkuivat hevosilla. Arkeologisten kaivausten perusteella hevoset olivat niin tärkeitä ihmisille, että tammat otettiin koteihin varsomaan ja samalla tutustutettiin varsat isäntäväkeen. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät eestinhevosista ovat 1000-luvulta. 1700-luvulla eestinhevosen mainittiin olevan Venäjän imperiumin paras hevosrotu ja sitä jalostettiin venäläisillä hevosroduilla.
Eestinhevonen oli vuosisatojen ajan Viron maaseudun ainoa paikallisrotu, kunnes perustettiin Torin siittola vuonna 1856. Toiminnan pohjaksi otettiin 47 eestinhevostammaa, seitsemän eestinhevosoria, Suomesta ostetut kymmenen suomenhevostammaa ja kolme suomenhevosoria sekä Saksasta hankitut kolme arabioria ja kaksi ravurioria. Vuosikymmenien varrella jalostukseen haettiin ominaisuuksia muualta Euroopasta, muun muassa englannintäysverisillä.
Vaiherikas hevosjalostuskausi ja keskittyminen urheiluominaisuuksiin
Alkoi vaiherikas hevosjalostus, jonka tuloksena maataloushevosesta kehitettiin kolmea rotua: nykyaikainen eestinhevonen, Eestin raskas vetohevonen sekä torinhevonen. Jalostusta ovat ohjanneet kunkin aikakauden tarpeet, liittyvät ne sitten postinkuljetukseen, armeijan ratsuväkeen, poliisihevosiin, maatalouteen, logistiikkaan, matkailuun tai hevosurheiluun. Eestinhevosten kasvatuksessa alettiin 1980-luvulta lähtien korostaa urheiluominaisuuksia, hyvin tuloksin: Eestinhevoset ovat napsineet Viron poniluokkien mestaruuksia ja osallistuivat kesällä 2005 kahdentuhannen kilometrin maratonvaellukseen Hiiumaalta Itävaltaan.
Torinhevosen kantaisänä pidetään Puolasta vuonna 1892 Viroon tuotua norfolk-roadster-risteytysori Hetmania, joka oli paitsi vahva ja hyvärakenteinen, myös oppivainen, hyvämuistinen ja ahkera maatalous-, kuljetus- ja ratsuhevonen. Näitä ominaisuuksia Hetman periytti myös jälkeläisiinsä. Sittemmin torinhevosiin on lisätty myös bretoninhevosta, hannoverilaista ja trakehneria. Tuloksena on monipuolinen hevosrotu, jota käytetään myös hyppäämiseen.
Toinen maailmansota katkaisi hetkeksi kasvatustyön, joka jatkui sodan jälkeen Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa kolhoosiksi muutetussa siittolassa. Viron itsenäistyttyä uudelleen länsimarkkinat korvasivat Venäjän ja jalostuksessa on alettu korostaa urheilullisia ominaisuuksia. Nykyään torinhevosen jalostus jakautuu kahteen linjaan: yleiskäyttöiseen hevoseen, joka soveltuu maatalouteen, vetämiseen ja ratsastukseen soveltuvaan, sekä kevyempään ratsuhevoseen.
Eestinhevosesta jalostettiin 1900-luvun alussa myös Eestin raskas vetohevonen lisäämällä jalostukseen Ruotsista, Belgiasta ja Hollannista tuotuja ardennienhevosia. Vaikkei raskaita vetohevosia enää entiseen tapaan työllistetä maataloustöissä, käytetään niitä leppoisan luonteensa ja sohvamaisen mukavan selkänsä vuoksi nykyisin myös ratsuina ja kärryjen vetäjinä.
Torin siittolassa voi tutustua hevoskasvatuksen historiaan ja nykypäivään sekä ottaa (etukäteen varattuna) ratsastustunteja ja valjakkoajoa. Siittolassa on myös yksityistalli. Siittolan sivut löydät tästä.
Kirjoittaja Riitta Kosonen pitää matkailuaiheista Riitta reissaa -blogia ja on intohimoinen hevosmatkailija. Riitta on ratsastusmatkaillut lähes 20 maassa ja 30 kohteessa ja kokeillut useita eri ratsastuslajeja.
Lähteet:
Torin siittolan museo ja museonhoitaja Lagle Suursildin haastattelu 17.7.2022, Viron Maatalousministeriön julkaisu Endangered breeds, Tallinna 2013.
