Kahden hevosen ja kahden lapsen kokemuksella uskallan sanoa, että moneenkaan asiaan ei voi varautua; ne vain täytyy ottaa vastaan. Kun lähdimme esikoisen kanssa synnytyssairaalasta, tunsin pakokauhua. Miten te annatte meidän viedä tämän kotiin? Ettekö yhtään tarkasta osaammeko hoitaa tätä?
Hevosen hankkiminen oli lopulta paljon luonnollisempaa; olihan minua koko elämäni varoiteltu, miten pitää olla valmis. Olin lukenut kirjat, hoitanut muiden hevosia. Monissa etelä-Euroopan maissa hevosen hankintaan suhtaudutaan kuin polkupyörään. Ponit on pihassa kun suomalainen on juuri saanut alkeiskurssin valmiiksi. Suomalainen miettii 15 ratsastuskouluvuoden jälkeen onko hän taidoiltaan valmis hankkimaan hevosen.
Hevosen omistaminen on toki muutakin kuin ratsastamista. Traileria voi opetella peruuttamaan etukäteen, mutta jännevammat, impparit, nivelrikot, antibiootit, sierainverenvuodot, irtokengät ja kaviopaiseet tulevat ajallaan. Tuntuu aika hurjalta ajatella, että ne kaikki pitäisi osata hoitaa etukäteen. Monessa asiassa voi ja kannattaa turvautua ammattilaisen apuun. En lähtisi itse vieläkään arvioimaan satuloiden istuvuutta.
”Yksi huipputärkeä taito hevosenomistajalle on avun pyytämisen taito. Sitä ei yleensä ole, jos uskoo jo tietävänsä kaiken.”
Sen verran toki on hyvä opiskella ja lukea, että oppii tunnistamaan erilaisia kiputiloja. Jos kuitenkin tuijottaa oppikirjoista hevosen kipuilmeitä, pystyy löytämään sellaisen hevosestaan joka ikinen päivä jollain hetkellä. Jos ei ole ikinä tavannut kunnolla turvonnutta jalkaa, sellaista voi olla vaikea tunnistaa. Ostin ensimmäisen hevoseni hankinnan aikoihin teoksen ”Terve ja sairas hevonen”. Silloinen valmentajani naurahti, että tuon kun luet, sun hevosesi ei ole koskaan terve! Muistan olleeni monta kertaa hädissäni, olenkohan ratsastanut hevoseni maitohapoille. Kun se kerran sitten tapahtui tajusin, että kyllä sen huomaa kun se tapahtuu!
Hevonen kannattaa ehkä viedä aluksi sellaiseen talliin, jonka pitäjältä saa apua. Senkin jälkeen on hyvä muistaa, että jonkunlainen äidinvaisto ja hevosen tunteminen on vielä tärkeää. Harva hevonen päätyy eläinlääkäriin muuten kuin jos sen omistaja tai joku muu hevosen tunteva ihminen havaitsee hevosessa olevan jotain vikaa. Valmentajan harjaantunut silmä saattaa havaita hevosen liikkeessä muutoksia, jotka on syytä tutkituttaa.
Usein kyse on mysteeriviasta. Kun oma hevoseni alkoi oireilla, olin itse sitä mieltä, että ongelma on pissaamisessa. Uskoin kuitenkin kokeneempia, jotka sanoivat, että pissavaivat ovat usein syy vatsa- tai selkäongelmista. Selästä löytyi nivelrikkoakin, mutta kun pissaongelmat silti jatkuivat, löytyi virtsatietulehdus. Sitä ennen kuvittelin jo monta kertaa, että vika on vain minun päässäni kun pyydän lisää tutkimuksia.
Yksi huipputärkeä taito hevosenomistajalle on avun pyytämisen taito. Sitä ei yleensä ole, jos uskoo jo tietävänsä kaiken. Hevosenomistaminen on toisenlaista elinikäistä oppimista kuin lapsenkasvatus, koska hevonen ei aikuistu. Se on ikuinen kaksivuotias, kuten eräs entinen valmentajani määritteli. Sen kanssa on ihan eri tavalla aikaa opetella.
Lapset sen sijaan hurahtavat eteenpäin. Sitten sitä yhtäkkiä tajuaa, että nehän ovat melkein aikuisia.
Ja minä olin vain tallilla.
Anniina Paalanen tunnetaan hevosmaailmassa paremmin nimellä Ruuhkavuosiratsastaja. Leipätyö hänellä on lukiossa opinto-ohjaajana. Koulutukseltaan hän on teologian maisteri ja hän rukoilee joka päivä, että hänen hevosensa pysyisi kunnossa.
