”Sometilin takana on oikea ihminen” – Kaktu Kuparinen avaa ikäviä kokemuksiaan sosiaalisesta mediasta

“Muistathan, että sometilin takana on oikea ihminen? Ihminen, joka elää omaa elämäänsä, josta sinä et todennäköisesti tiedä paljoakaan. Some saattaa tosin luoda sen illuusion, että tietäisit tuota kyseistä somevaikuttajaa paremmin, mitä ratkaisuja hänen tulisi tehdä ja mitä ei.” – @kaktuntalli

Näin alkaa Kaktu Kuparisen Instagram päivitys, 5.4.2022. 

Kaktu Kuparinen kasvoi ratsastuskouluissa ja on hoitanut ja viettänyt hevosten kanssa aikaa pienestä pitäen. Hän on Suomen ensimmäisiä bloggaajia ja jakoi Futures Hope -hevosen, Futuran, ja hänen yhteistä matkaansa vuodesta 2008 lähtien bloginsa lukijoille. 

Kaktu Kuparinen tapasi Futura-ruunan ensimmäistä kertaa vuonna 2008. Futura oli ranskalais-amerikkalainen lämminverinen hevonen, joka oli ollut ravikäytössä naapuritallilla ja oli menossa teuraaksi. Kaktulla oli pidempään ollut poni ylläpidossa, ja nyt hänelle oli luonnollista jatkaa yhteistyötä hieman isomman hevosen kanssa. 

– Mulla oli ihan muut suunnitelmat. Ostin Futuran ystäväksi, sillä hevonen oli todella huonokuntoinen enkä edes ajatellut, että siitä voisi saada harrasteratsua. Futura yllätti minut kuitenkin positiivisesti ja siitä kehkeytyi miellyttävä, yritteliäs ja monipuolinen ratsu.
Futura kehittyi nopeasti etenkin estepuolella ja tykkäsi selvästi hypätä. Ruuna oli rohkea, nopea ja todella näppärä esteillä, joten Kaktu päätti osallistua harjoituskisoihin.

– Siitä alkoi arvosteluryöpytys verkossa. Ihmiset kokivat, että hevosen rotu oli väärä, eikä lämminverihevosen kanssa kuuluisi käydä estekisoissa. 90 prosenttia kisoista, joissa kävimme olivat harjoituskisoja. Sijoituimme usein ja silloin saimme kuulla, että veimme pikkutytöiltä ruusukkeet. Kun taas kävimme seuran mestaruuskisoissa ja voitimme ne, saimme kuulla, että on hävytöntä tuoda kilpailuihin hevonen, joka ei aina jännittyessään pysty ylläpitämään laukkaa, vaan rikkoo välillä raviin. Mitä tahansa tein, sain aina kuulla, että se oli väärin. 

Kaktu koki verkossa itseensä kohdistuneen kiusaamisen todella raadollisena. Hän olisi halunnut käydä Futuran kanssa harjoittelemassa kilpailutilanteissa, jotta hevonen jännittäisi mahdollisimman vähän, mutta jos hevonen kilpailuissa jännitti hän sai kuulla miten huonosti hän oli kouluttanut hevosensa. Kun Futuralla sitten todettiin ongelmia kinnerpattien kanssa, päätti Kaktu lopettaa kilpailemisen kokonaan.

– Minusta levitettiin paljon perättömiä juoruja noihin aikoihin ja Futurasta tehtiin jopa perätön myynti-ilmoitus. Mietin usein, miten selvisin kaikesta nettikiusaamisesta ja haukkumisista, mutta selvisin hevosen avulla. Minulla ei ollut isompaa tukiverkostoa noihin aikoihin ja Futura oli minulle koko mun elämä. Joskus saatettiin viikoittain aloittaa haukkumiskeskustelu minusta hevostalli.netissä ja opettelin pikkuhiljaa käsittelemään vihaviestit sekä kaiken selän takana puhumisen. Oli pitkä prosessi ja iso henkinen kasvu päästä sinuiksi kiusanteon kanssa. 

Kaktu luki alkuun keskusteluja uteliaana ja yritti selittää ja saada ihmiset ymmärtämään näkökantaansa ja miksi hän toimii miten toimii. Aika nopeasti hän kuitenkin totesi tämän hyödyttömäksi tavaksi toimia, sillä negatiivisia kommentteja lähettävä henkilö kaipasi melkein aina nimenomaan kannatusta kommenteilleen ja voimakasta reaktiota kiusaamisen kohteelta. Huomiotta jättäminen oli tehokkaampaa. Kaktu oppi myös erottelemaan erityyliset kommentoijat ja joskus oli jopa hedelmällisiä keskusteluja yksityisviestejä lähettäneiden henkilöiden kanssa. Hän myös oppi poistamaan osan kommenteista ja päästämään liian negatiiviset ja provosoivat kommentit pois omasta mielestään. 

Yhteistyön vahvistaminen ja kuolaimettomuus

Futuran kanssa Kaktua ei enää kiinnostanut muiden ihmisten ajatukset tai se, mitä muut ihmiset mieltävät tavoitteelliseksi ratsastukseksi. Kaktu alkoi kuunnella hevostaan entistä enemmän ja päätyi esimerkiksi kuolaimettomiin suitsiin.

– Ymmärsin ensimmäistä kertaa, että mä tiedän mitä teen ja mun pitää kuunnella hevosta eikä muita ihmisiä. Vetäydyin omaan kuplaan harrastamaan, Kaktu kertoo.

– Futuralla oli raviajoilta tulleita vaurioita, jotka olivat aiheuttaneet arpikudosta suussa. Hevonen oli aina vastustellut kuolainta ja ratkoin aikaisemmin ongelman laittamalla aina vain kovempaa kuolainta suuhun. Viimeisenä oljenkortena päätin jättää kuolaimet pois ja huomasin heti miten hevonen rentoutui silminnähden. Halusin myös osoittaa itselleni, että voin ratsastaa hevostani kauniisti, sillä kuolaimen kanssa Futura ei hyväksynyt kuolaintuntumaa ja tuntuma saattoi välillä olla epätasainen. Opetin Futuralle myös kaulanarun käytön ja joskus jopa hypättiin pelkällä narulla kaulan ympärillä, hän jatkaa.

Vuonna 2018 Kaktu joutui luopumaan Futurasta ja elämä meni samalla kokonaan uusiksi. Futuran kuolema oli Kaktulle niin iso kriisi, että hänellä meni työpaikka, parisuhde ja asuinpaikka uusiksi ja hän päätyi muuttamaan uudelle paikkakunnalle Orivedelle, Eräjärvelle tulevan miehensä kanssa. 

– Mieheni oli juuri ostanut leirikeskuksen Eräjärvellä ja ehdotti, että mitä jos otettaisiin hevosia tänne? Remontoimme yhdessä vanhasta leirikeskusrakennuksesta pihaton, jossa olemme pitäneet hevosia jo muutaman vuoden ajan.

Viime vuosiin onkin mahtunut yhtä sun toista uudella paikkakunnalla ja Kaktu on avoimesti kertonut hevosistaan Repestä, Dinosta, Sapriinasta ja Sissistä sosiaalisessa mediassa. Repe tuli Kaktulle kaksivuotiaana ja kolmevuotiaana Kaktu oli jo käynyt muutamia kertoja hevosen selässä. Yhtenä päivänä, kun Kaktu oli antamassa selästä käsin Repelle porkkanaa, niin Repe käänsi pään sivulle ja pukitti hänet salamana alas selästä. Kaktu jäi hevosen alle pyörimään ja Repen potkiessa, hevosen kavio osui melkein Kaktun päähän. 

– Näin tapahtuman videolta ja oli todella lähellä, että minulta olisi mennyt henki. Olin täysin shokissa ja julkaisin sen enempää ajattelematta videon somessa. Video lähti täysin laukalle ympäri maailmaa ja sain jälleen kuulla miten olin pilannut Repen ja, että hevonen pitäisi viedä ammattiratsastajalle ratsutukseen. Sain kuulla aivan järkyttäviä kommentteja ja minulla meni monta kuukautta ihan sumussa päin. 

Kaktu ymmärsi kuitenkin, että jotain oli vialla. Hän oli sisäänratsastanut useita hevosia eikä mitään tällaista ollut ikinä käynyt aikaisemmin. Repe reagoi ilman ulkopuolisia ärsykkeitä selvästi kipukohtauksen johdosta ja Kaktu päätti tarkemmin selvittää, mistä Repen kohtaus johtui. Kipukohtauksen jälkeen Repellä alkoi ilmetä myös muita oireita, jotka vaikuttivat vatsaperäisiltä. Kaktu osti kolmannen hevosen Dinon, jotta olisi helpompi kuljettaa Repeä klinikalle tutkittavaksi ilman, että Sapriinan tarvitsisi jäädä yksin kotiin. Repen kanssa oli ollut ongelmia lastauksessa, joten aluksi Repe sai vain oireiden perusteella kuurin vatsahaavalääkkeitä, joiden myötä käytös muuttui heti paremmaksi.

– Päivää ennen sovittua klinikkareissua teimme lastausharjoituksia, jolloin Repe peruutti takapuomin alta trailerissa ja hevonen jouduttiin lopettamaan, koska se jäi niin pahasti jumiin selästään, ettei pystynyt enää kunnolla kävelemään ja epäilimme että selkä saattoi olla jopa murtunut. Emme kuitenkaan saaneet koskaan varmuutta Repen diagnoosista, koska emme päässeet klinikalle asti. Meille jäi Repen kuoleman jälkeen viisivuotias Dino-hevonen sekä ja suomenhevonen Sapriina.

Dino ja Sapriina stressantuivat siitä, että ystävä kuoli ja Dinolla alkoi nyt ilmetä ongelmakäytöstä. Dino hyppi aluksi juoksuttaessa pystyyn ja myöhemmin Dino alkoi hyppiä pystyyn myös Kaktu selässä.

– Tunnistin jo loppusyksystä, että Dinolla oli samanlaisia vatsa- tai suolisto-oireita kuin Repelläkin. Dino pyrki vimmalla puremaan esineitä tai ihmisten vaatteita, oli jäykkä, haukotteli paljon, piehtaroi usein väkirehujen jälkeen, saattoi hyökkäillä ihmisten kimppuun puremalla, eikä sietänyt minun lisäkseni muita käsittelijöitä. Pystyyn hyppiminen oli niin rajua, etten ensimmäisen talven alkupuolella pystynyt menemään minnekään hevosen kanssa edes taluttaen. Siksi uudelleenkoulutin Dinoa kaksi kuukautta vain hoitopaikalla. Opetin Dinon rauhoittumaan ja laskemaan päätään aina jos tulee jännittävä tilanne. Koulutuksesta oli paljon apua ja parissa kuukaudessa pystyimme tekemään ensin talutuslenkkejä ja lopulta aloin taas ratsastaa Dinolla. 

– Käytän hevosten koulutukseen ruokapalkkaa, josta olen myös saanut kuulla kritiikkiä. Kuulemma olen syöttänyt hevosilleni liikaa herkkuja, jonka takia hevosista on tullut hankalia käsitellä, Kaktu pudistelee päätään. 

Oikealla hoidolla Dinon käytös muuttui täysin

Dinoakin hoidettiin ensin mahansuojalääkkeillä, mutta mahahaavaa ei kuitenkaan löytynyt tutkimuksissa. Pari lihasvammaa kuitenkin löytyi ja niitä kuntoutettiin useita kuukausia. Dinoa myös hierottiin ja hoidettin kraniosakraaliterapialla. Seuraavana syksynä pystyyn hyppiminen alkoi uudelleen ja Dinoa alettiin tutkia lisää. Tällä kertaa suolisto tutkittiin ja Dino sai suolistotulehduksen hoitoon tarkoitetun kortisonikuurin, jonka aikana se muuttui täysin uudeksi hevoseksi. Dinosta tuli rauhallinen ja Kaktu ratsasti jopa ilman satulaa ja kaulanarulla.  

– Olin aiemmin pelännyt ratsastaa Dinolla arvaamattomuuden takia, mutta kahden kuukauden ajan luotin siihen täysin. Dinon käytös oli täysi vastakohta aiempaan käytökseen ja esimerkiksi pystyyn hyppiminen ja asioiden sekä ihmisten pureminen loppuivat kokonaan, Kaktu kertoo. 

Kun lääkekuuri loppui, oireet kuitenkin palasivat, eikä kortisonia voi jatkuvasti syöttää. Dinolla on myös hidastunut mahalaukun tyhjeneminen osana oirekuvaa ja olisi tärkeää liikuttaa Dinoa päivittäin, sillä se saattaa saada ähkyoireita jo parista vapaapäivästä, vaikka asuu pihatossa, jossa liikkuu paljon myös itse. Muitakin lääkkeitä on jo kokeiltu kortisonin jälkeen, mutta niihin ei ole ollut vielä vastetta. On todennäköistä, että Dinokin joudutaan lopettamaan lähitulevaisuudessa.  

Kaktu on huomannut, että eniten kritiikkiä hän on saanut nimenomaan niissä tilanteissa, kun rakas hevonen on ollut kipeänä. Pahinta kiusaaminen on ollut silloin, kun hevonen on jouduttu lopettamaan tai eutanasia on ollut suunnitteilla. 

-Kaikkien näiden kolmen hevosen kohdalla minua on syytetty siitä, että eutanasia olisi vaihtoehtona täysin väärä ja väitetty etteivät hevoseni olisi tosiasiassa edes olleet kipeitä. Toisaalta on puhuttu myös sellaista, että olen antanut kipeiden hevosten kärsiä turhaan, kun en ole lopettanut niitä välittömästi huomattuani niiden olevan kipeitä. Ehkä ihmiset eivät ymmärrä, että tällaisia päätöksiä on harkittava tarkoin ja että eniten painoarvoa näissä tilanteissa antaa minulle eläinlääkärin mielipide, eikä tuntemattomien ihmisten näkemykset tilanteesta. Todennäköisesti tämä on kuitenkin puhdasta ilkeyttä. Kun kaikki sujuu hyvin, kritiikkiä ei minulle enää juurikaan tule, Kaktu kertoo. Tämä on Kaktun mielestä todella surullinen ilmiö.

Kritiikistä huolimatta Kaktu on halunnut pitää sen linjan, että jakaa avoimesti tietoa hevostensa tavasta ilmaista kipua ja siitä, miten niiden sairauksia on tutkittu ja hoidettu sekä ongelmakäytöstä korjattu koulutuksella. Vaikka ongelmien jakaminen on ollut henkisesti raskasta, Kaktu kokee asian tärkeäksi ja saa voimaa siitä, että seuraajat kertovat säännöllisesti hänen kirjoituksistaan olleen paljon apua omien hevostensa kivun tunnistamisessa.

Hevoset ovat Kaktulle koko elämä ja hän on vastoinkäymisistä huolimatta onnellinen ja kiitollinen, että on saanut oppia jokaiselta hevoseltaan jotain tärkeää. Eräjärvellä asuva nuori nainen tietää jo paljon omista rajoistaan ja osaa nykyään aina ensisijaisesti kuunnella hevosiaan.

Kaktu Kuparisen vinkit negatiivisen some-käytöksen kohtaamiseen:

1. Ei pidä sietää minkäänlaista huonoa kohtelua. Jokaisella meistä on täysi oikeus laittaa siihen nollatoleranssi ja poistaa ikävät kommentit. Poissa silmistä, poissa mielestä.
2. Mieti milloin jaat ja mitä. Kaikkea ei ole pakko jakaa heti tai välttämättä ikinä. Esimerkiksi ongelmatilanteista on usein parempi kertoa sitten kun ratkaisu on jo löytynyt.
3. Kukaan ei ihmettele, jos someen ei tule uusia kuvia pimeään vuodenaikaan, kun aurinkoa ei moneen kuukauteen näy taivaalla. Siksi talvi on helpoin mahdollinen ajankohta olla hiljaa ongelmista ja ratkoa niitä kaikessa rauhassa.
4. Etsi ympärillesi ihmisiä, jotka ymmärtävät ja haluavat tukea sinua. Sellaisia, joiden seurassa on hyvä olla.