Kevät on jo pitkällä ja viimeisetkin tammat jo aloittaneet kiimat mahdollisen talvitauon jälkeen. Osalla tammoista kiima vaikuttaa dramaattisestikin ratsastettavuuteen ja käsiteltävyyteen. Joillakin tammoilla ongelmia ilmenee vain ratsastettaessa ja joillakin taas pelkästään käsittelyssä tai tallikäyttäytymisessä. Ratsastajien onneksi ja hevoskasvattajien harmiksi on kuitenkin myös paljon tammoja, joilla kiimoja ei juuri huomaa missään tilanteissa.
Kiimakierto pyörii tammoilla valoisaan kevät/kesäaikaan ja talvella on yleensä puolen vuoden tauko kiimoista. Kiimakierto tarkoittaa aikaa kiiman lopusta seuraavan kiiman loppuun tai kiiman alusta seuraavan alkuun. Kiimojen välinen aika on yleensä tammoilla sama eli 14-16 vrk. Kuitenkin itse kiiman pituus vaihtelee eri tammojen välillä jopa vain yhdestä vuorokaudesta aina kymmeneen vuorokauteen. Munasolu irtoaa ja on valmis hedelmöittymään kuitenkin vasta aivan kiiman lopulla. Ovulaation aikoihin tammoilla onkin voimakkaimmat tyypilliset merkit kiimasta (kiinnostuminen oreista ja ruunista sekä pissailu niiden lähellä, jalat harallaan seisominen, hännän koholla pitäminen ja ns. vilkuttelu). Alkukiiman aikoihin tamma taas voi välillä olla tavallista aggressiivisempi muille hevosille. Tammojen kiimakierto on siis melko lyhyt ja usein toistuva ja hormonaaliset muutokset ovat suuria. Ei siis ihme että monet tammat reagoivat voimakkaasti myös käytöksellään näihin muutoksiin.
Käyttäytyminen voi vaihdella suuresti päivittäin
Kiima voi näkyä eri tammoilla hyvin eri tavoilla ja vaihdella suurestikin kiiman aikana sen eri päivinä. Ratsastettava tamma voikin olla toisaalta kiiman aikana joko laiskan tuntuinen, eikä reagoi esimerkiksi pohkeisiin lainkaan samalla tavalla kuin normaalisti, tai sitten tamma voi olla hyvinkin herkkä ja ylireagoida ihan tavanomaiseen pohkeapuun esimerkiksi ryntäämällä tai pukittamalla. Käyttäytyminen ratsastettaessa voi myös vaihtua suurestikin päivästä toiseen kiiman aikana. Eli jos yhdellä kertaa tuntuu, että tamma on ihan mahdoton ratsastaa, ei silloin kannata väkisin vääntää, vaan kokeilla seuraavana päivänä lisää, jolloin sama asia voikin yllättäen olla paljon helpompaa. Kuitenkin kiimatilanteesta riippumatta, on hyvä vaatia edes sen verran joitain helppoja asioita jokaisella ratsastuskerralla, että pystyy lopettamaan ratsastuksen johonkin tyydyttävään suoritukseen. Olipa se vaatimus sitten vaikkapa vain käyntiin siirtyminen ja pysähdys. Muutoin hevonen oppii, että esimerkiksi pukittamalla saa ratsastajan vaatimukset loppumaan kokonaan ja jatkaa niin halutessaan pukittamista kiiman jälkeenkin.
Joillekin tammoille kiimat voivat jostain syystä aiheuttaa kipuja, jolloin kipukäytöksen myötä tamman käyttäytyminen voi muuttua arvaamattomaksi ja jopa vaaralliseksi. Epänormaalia tavalliseen kiimaan kuulumatonta käytöstä ovat esimerkiksi seinien potkiminen, kiukkuisuus, hermostuneisuus, toistuva hännän viuhtominen ja vinkuminen. Edellä kuvattu käytös kielii kivusta tai voimakkaasta stressistä ja sen syy täytyy selvittää. Selvästi kipeällä hevosella ei tietenkään pidä ratsastaa, vaikka muutoin kiima ei olekaan este ratsastukselle. Kivusta kärsivän hevosen tilannetta on aina pyrittävä helpottamaan ja tällöin tulee ottaa yhteys eläinlääkäriin ja miettiä kivun taustalla olevia syitä ja hoitovaihtoehtoja. Usein puhutaan hankalista tai tammamaisista tammoista ja kuitataan näin kivusta kielivä käytös jotenkin sukupuoleen liittyväksi ominaisuudeksi. Pitäisi kuitenkin muistaa, että kiimasta tai ylipäätään hormonitoiminnasta johtuvat oireet ovat ajoittaisia. Jos tamma on aina enemmän tai vähemmän kiukkuinen on se luultavimmin kipeä ja kivun syy tulisi selvittää ja hoitaa.
Kaikkiin tavallisiin kiimaoireisiin löytyy useita eri valmistajien luontaistuotteita ja lääkkeitäkin. Monet suosivat erilaisia yrttiseoksia, joiden tarkoitus on tasata tamman käyttäytymistä. Tammat ovat kuitenkin yksilöitä, joten on vaikea suositella jotain kaikille sopivaa, varmoja tuloksia tuottavaa tuotetta. Yrttejä pidempään käytettäessä on myös muistettava, että osalle hevosista ne saattavat olla liiankin vahvoja ja aiheuttaa vatsavaivoja, mitkä taas helposti tulkitaan kiimaan liittyväksi ja lopulta ollaan kierteessä missä kokeillaan vähän kaikkea, eikä enää tiedetä mikä aiheuttaa mitäkin. Lääkinnällisistä vaihtoehdoista tunnetuin on Regumate, jonka avulla kiima voidaan käytännössä estää kokonaan tai käynnissä oleva kiima voidaan katkaista. Ratsastuskilpailuissa Regumaten käyttö on sallittua, mutta siitä on tehtävä ilmoitus Suomen Ratsastajainliittoon. Myös kirurgisia toimenpiteitä, kuten munasarjojen poisto, voidaan tehdä mutta nekään eivät välttämättä auta pysyvästi sillä hormoneja syntyy myös muualla elimistössä. Muutamia kuukausia kestävä keinotekoinen tiineys voidaan saada aikaan myös laittamalla tamman kohtuun ns. kohtukuula. Tosin tämäkään toimenpide ei tuota toivottua tulosta kaikilla tammoilla.
Varaudu kiimaan etenkin kun lähdet oman tallin ulkopuolelle
Helpoin ja halvin konsti rauhoittaa tamman käytöstä niin kiiman aikana kuin muutenkin, on pitää sen ympäristö mukavan rauhallisena ja tarhata tammaa mahdollisimman neutraalisti käyttäytyvien kaverien kanssa. Orien tai orimaisesti käyttäytyvien ruunien, sekä toisten voimakkaasti kiimaa näyttävien tammojen seura on omiaan taas lisäämään kiimakäyttäytymistä. Valmennuksia ja kisoja suunnitellessa on hyvä muistaa, että jos tamma on juuri tällaisten tapahtumien aikaan kiimassa, se todennäköisesti silloin myös ilmentää kiimaansa enemmän kuin kotona. Sillä jokainen uusi hevonen on sen mielessä potentiaalinen ori, ennen kuin toisin todistetaan ja tämä voi aiheuttaa ongelmia myös muille ratsukoille, jos etäisyyksiä toisiin ei pystytä vaihtuvissa tilanteissa pitämään riittävinä.
Tamman omistajan ja ratsastajan paras apuväline onkin päiväkirja, johon merkitään kiimat, sekä käytöksessä havaitut muutokset kiiman eri vaiheissa. Kilpailut ja valmennukset pyritään sovittamaan tamman kannalta sopiviin päiviin ja mikäli kiimaoireet haittaavat huomattavasti tamman käyttöä kesäaikaan, niin yhdessä eläinlääkärin kanssa voidaan suunnitella, miten kiiman haitat saadaan minimoitua parhaiten tai tarvittaessa saadaan siirrettyä kiimaa. Tammankin kannalta parasta on kuitenkin se, että saa tasaisesti liikuntaa. Mikäli tamma jätetään aina kiimojen aikaan vähälle liikunnalle, jumiutuu se helposti lihaksistaan, sillä pelkkä jalat harallaan seisoskelu ja hännän nostelu, ovat ymmärrettävästi liian yksipuolinen liikuntamuoto. Kiiman aikana ilmenevät mahdolliset lihasjännitykset olisikin hyvä saada vertymään esimerkiksi rennolla eteen – alas työskentelyllä, kylkiä jumppaavilla taivuttavilla liikkeillä ja loivilla väistöillä. Myös maastoilu vaihtelevilla pohjilla on hyvää jumppaa, siinä tapauksessa, että tamma suvaitsee liikkua pääosin rentona maastoretkillä. Liikunta vaikuttaa aina myös psyykkisesti rauhoittaen tammaa ja antaen sille muuta ajateltavaa kuin uljaat orhit. Joten ei muuta, kuin sisukkaasti jumppailemaan pikkulohikäärmeidenkin kanssa ja silloin kun tuntuu hankalalta, niin voi lohduttautua ajatuksella, että pahin kiima vaihe menee normaalilla terveellä tammalla kuitenkin aina muutamassa päivässä ohi.
