Ratsastusmatkailun ammattilainen Riitta Kosonen esitteli aiemmin ratsastusmatkailijan Euroopan-reissujen TOP 5 -matkakohteet. Kun tuntuu, että ratsastusmatkat voisi pikkuhiljaa ulottaa Eurooppaa kauemmaksi ja lisätä niihin ”extremeä”, kannattaa Riitan mukaan harkita näitä klassikoita.
1. Ratsastusmatkat: Ratsastussafari Afrikassa
Villieläinsafari Afrikassa saa upean ulottuvuuden, kun sen toteuttaa ratsain. Villieläimet eivät tunnista ratsastajaa ihmiseksi, vaan suhtautuvat ratsukkoon kuin mihin tahansa savannin eläimeen – kunhan ihminen ei nouse ratsailta. Ratsastaja pääsee syvälle Afrikan luontoon keskelle kirahvilaumaa, laukkaamaan seeprojen rinnalla tai vaikka läpi gnu-lauman. Välillä savannilla kohtaa ”Timonin ja Pumban”, eli valppaana takajaloillaan seisovan mangustin ja häntä antennina painelevan pahkasian. Koulutetut safarioppaat tietävät turvallisen etäisyyden kuhunkin eläinlajiin ja välittävät radiopuhelimilla toisilleen tietoa eläinten liikkeistä. Norsua ei saa yllättää ja leijonien liikkuminen selvitetään etukäteen. Norsu myös viestittää ratsastajille sopivan välimatkan kärsää, korvia ja häntää.
Safareilla majoitutaan ratsutilalla tai keskellä luontoa – mukavuuksista tinkimättä. Päivän seikkailun kruunaavat laadukkaat illalliset safarileirissä, sekä majoitus posliinipöntöin ja muin mukavuuksin varustetuissa safariteltoissa. Safariratsujen rodut vaihtelevat, käytössä on usein eteläafrikkalaisia boerperd-paimenhevosia risteytyksineen ja arabeja. Ratsastussafarilla aika muuttuu turhaksi käsitteeksi, sillä ”jäljestäessä olet jo perillä”. Ratsastussafarien hinnoissa on suuria eroja riippuen kohdemaasta. Namibian, Botswanan ja Etelä-Afrikan hinnat ovat huimasti edullisemmat kuin esimerkiksi Kenian ja Tansanian, mutta niissäkin kokee laadukkaan safarielämyksen.
2. Ratsastusmatkat: Aikamatka Mongoliassa (vaihtoehtona Albania)
Mongolian aroilla ja aavikolla eletään yhä monin tavoin kun tuhat vuotta sitten khanien aikaan. Hevonen ja kameli ovat yleisiä kulkuvälineitä ja jurtta tyypillinen asumus. Myös ratsastusvaeltajat ruokailevat jurtassa ja yöpyvät jurtassa tai teltassa. Siviilisaatio on kaukana eivätkä keinovalot haalenna öistä tähtitaivasta, jossa tuntuu vilkkuvan tähtiä enemmän kuin sinne mahtuu. Hevoset yöpyvät telttojen läheisyydessä hevosmiesten vartioidessa niiden rauhaa, tarvittaessa häätäen susia kauemmas. Reissulle kannattaa varautua hyvin varustein, sillä arojen yöt ovat kylmiä kesälläkin.
Pieni ja sitkeä mongolianhevonen on upea vaelluskaveri, joka laukkaa mielellään pitkiäkin pätkiä. Hevosia on Mongoliassa enemmän kuin ihmisiä. Hevoset ovat luonnollinen osa Mongolian arkea niin ratsuina, ravintona kuin jouhien tuottajina eikä hevosille ei anneta nimeä. Hevoset elävät laumana ankarassa luonnossa, jossa lämpötila laskee talvisin pitkiksi ajoiksi jopa 40 pakkasasteeseen.
Ratsastusvaeltaja pääsee Mongoliassa hevoshistorian ytimeen, joka on säilynyt lähes muuttumattomana vuosisadasta toiseen.
Jos Mongolia tuntuu liian kaukaiselta, kannattaa harkita ratsastusvaellusta Albanian vuoristossa, jossa matkailu ei ole vielä ruuhkautunutta, ja jonne on avattu kiinnostavia vaellusreittejä muinaisille roomalaisille sotapoluille ja karavaanireiteille. Niihin ja vuorten arkeologiaan pääsee tutustumaan varmajalkaisilla paikallisilla tarpaaniristeytyksillä ratsastaen.
3. Ratsastusmatkat: Cowboy Amerikan mantereella
Lännenhevosista ja cowboy- kulttuurista kiinnostuneiden kannattaa suunnata Amerikan mantereelle, vaikkei olisikaan aiempaa lännenratsastuskokemusta. Valittavana on working ranch -lomia, joissa matkailija osallistuu maatilan töihin, hevoslauman ajoa paikasta toiseen sekä ratsastusvaelluksia villin lännen maisemissa. Working ranch -loma kannattaa valita huolella, sillä osa reissuista suuntautuu aidoille maatiloille karjoineen ja hevosineen, osa kevyempiin ”dude”- ranch -matkailukohteisiin, joissa imitoidaan maatilan töitä muun ratsastuksen ohessa. Löytyypä tällainen kohde taannoisen lännensarja High Chapparrallin kuvauspaikaltakin.
Working ranch -lomien ohjelma vaihtelee vuodenajan mukaan. Alkukesällä karja polttomerkitään (branding week), loppusyksyllä ajetaan kokoon (round up week) ja muina aikoina ratsastetaan valtaville laitumille tarkistamaan karjan kunto, hakemaan mahdollisia karkurivasikoita sekä ajamaan karja vehmaammille laitumille. Työpäivän lomassa voi opetella vaikkapa lassoamista. Rancheilla on usein oma pieni saluuna.
Working ranch -lomalle voi mennä myös Argentiinaan. Pampalla on tilaa opetella karjatöitä gauchojen seurassa: välillä kootaan karja ja ajetaan se maatilalle esimerkiksi punkkikylpyjä varten, välillä haetaan laitumelta hoitoon itsensä kolhineita eläimiä ja päivittäin etsitään heinikosta vastasyntyneitä vasikoita varmistaen, että emä hoitaa vasikkaansa. Jos ei, etsitään avuksi kokenut emä opastamaan ”teiniäitiä”. Aiempaa karjanajokokemusta ei tarvita, sillä hevoset ovat lajin ammattilaisia ja osaavat kaartaa lehmän juuri oikeassa linjassa takaisin laumaan.
Käytössä olevat hevosrodut vaihtelevat kohteittain. Siinä missä Pohjois-Amerikan cowboyt ratsastavat quartereilla, painteilla ja appaloosilla, satuloivat Ecuadorin chagrat ja Argentiinan gauchot criolloja ja criollosekoituksia, joiden taustalla on mustangia sekä espanjalaisten Amerikkaan 1500-luvulla tuomaa andalusialaista ja berberiä.
4. Ratsastusmatkat: Pura Vida! Rantalaukkaa Costa Ricassa
Rantalaukka haaveissa? Se onnistuu monin paikoin Euroopassakin Välimeren ja Atlantin rannoilla, mutta rantalaukkojen aateli löytyy Väli-Amerikan Costa Ricasta., jossa palmujen reunustamia hiekkarantoja on kuin helmiä nauhassa. Rantalaukat ajoitetaan laskuveden aikaan, jolloin hiekka on napakkaa ja läiskähtää hauskasti laukkaavan hevosen kavioiden alla. Costa Rican rannat ovat vanhoja merirosvorantoja ja rannoilla ratsastaessa on helppo uskoa paikallisiin taruihin hiekkaan haudatuista merirosvoaarteista. Rantaratsastuksen lomassa pysähdytään nauttimaan lounasta uimareiden ja surffareiden kansoittamiin rantaravintoloihin, joissa meno on väliamerikkalaisen rentoa lattarimusiikkeineen ja värikkäine hedelmäherkkuineen. Koska rantoja on paljon, on suurin osa koskemattomia ja ilman palveluja, joten reissulla tuntee olevansa lähellä luontoa.
Ratsastusvaellus Costa Ricassa on muutakin kuin rantaa. Luontoa riittää, sillä viidennes maan pinta-alasta on omistettu luonnonpuistoille. Vaellusreitti halkoo vehmaita viidakkopolkuja liianeissa ja lehvästössä keikkuvine eläimineen. On elämys laukata viidakossa apinoiden ja papukaijojen kiljahdellessa kannustushuutoja puiden oksilta.
Costan Rican -vaellukseen sisältyy yleensä yksi hevosten lepopäivä. Silloin asiakkaat kehittävät omaa ohjelmaa, kuten leikkivät Tarzania canopy-köysiradalla, melovat kumiveneellä, bongaavat värikkäitä lintuja tai tutustuvat kuumiin lähteisiin ja tulivuoriin. Jos ehtii, kannattaa käydä yöretkellä ihailemassa valtavia merikilpikonnia.
Ratsastusvaelluksella käytetään ratsuina paikallisrotuja, kuten criolloja ja criollo-sekoituksia. Joskus joukossa on keinuva-askelisia perunpasoja. Costaricalaiset, eli ticot, ovat ylpeitä hevosistaan ja esittelevät niitä mielellään maan lukuisissa ulkoilmajuhlissa. Costa Rican tunnuslause on Pura Vida, mikä tarkoittaa täyttä elämää – ja siltä ratsastuksentäyteiset päivät tuntuvatkin!
5. Ratsastusmatkat: Poncho-ratsastusta Ecuadorin tulivuorille
5Ratsastusvaellus Ecuadorin tulivuorilla on todellinen extreme-ratsastuskokemus. Andien vuorten rinteet ovat jyrkkiä ja vaikeakulkuisia ja reitti kulkee korkealla vuoriston ohuessa ilmanalassa. Pääosa vaelluksesta taivalletaan yli kolmentuhannen metrin, välillä jopa yli neljän kilometrin korkeudessa. Noilla korkeuksilla on todellinen riski sairastua vuoristotautiin, joten reissu täytyy aloittaa aklimatisoitumalla alemmissa korkeuksissa ja nousemalla vuorille vähitellen.
Reitit ovat vaikeakulkuisia. Välillä kavutaan lähes pystysuoraa rinnettä ylös, välillä laskeudutaan alas hevosten takamukset rinnettä viistäen. Mikä hämmästyttävintä, vuorillakin saattaa olla suonsilmäkkeitä, jotka on kierrettävä varoen. Korkealla kotkien valtakunnassa pidetään laukkapätkät maltillisina, jottei hevosen sydän rasitu liikaa.
Ylhäällä vuoriston yksinäisyydessä kohtaa vain satunnaisia chagra-hevospaimenia, jotka ovat kavunneet tarkastamaan vapaina laiduntavia hevosiaan. Andien eläimistö on yllättävän monipuolinen. Taivaalla lentelevät sulassa sovussa maailman suurin ja pienin lintu, kondorikotka ja kolibri. Välillä ratsastaja saattaa havaita maastossa puuman tassunjäljet. Hieman alempana laiduntaa laamoja ja alpakoita. Matkalla ylös kuljetaan mitä erilaisimpien kasvillisuusvyöhykkeiden läpi alkaen viidakosta ja päättyen puu- ja lumivyöhykkeen väliseen heinätupsuisen karuun páramoon. Vuorilla voi kokea päivässä neljä vuodenaikaa auringon helotuksineen, koleine sateineen ja raekuuroineen. Satulalaukkuun pakatut villa- ja sadeponchot ovat reissulla tarpeeseen.
Osa ratsastusvaellusreiteistä kulkee Cotopaxin juurella muinaisia Inkojen reittejä mukaillen. Cotopaxin lakeuksilla on tilaa ottaa laukkaspurtteja. Cotopaxi on purkautunut 1700-luvulta lähtien ainakin 50 kertaa. Viimeisin purkaus purskautti mutaa yli 100 kilometrin päähän.
Kirjoittaja Riitta Kosonen pitää matkailuaiheista Riitta reissaa -blogia ja on intohimoinen hevosmatkailija. Riitta on ratsastusmatkaillut lähes 20 maassa ja 30 kohteessa ja kokeillut useita eri ratsastuslajeja.
