Tiesitkö, miksi kiropraktiikkaa on kutsuttu niksautteluksi? Ihmis- ja hevoskiropraktikko, alan opetustyötä paljon tehnyt Raine Mäkelä kertoo.
Mitä on hevosten kiropraktiikka ja mistä siinä on kyse? Suomenhevosori Hupsis venyttää kaulaansa ylähuuli tötteröllä. Se nauttii kiropraktikko Raine Mäkelän käsittelystä ja näyttää sen selvästi. ”Hevoset reagoivat hoitoon keskimäärin erittäin hyvin ja rentoutuvat käden alla. Hevonen tajuaa, että sitä yritetään auttaa, ja piikkikammoiset hevoset ymmärtävät nopeasti, että minä en työnnä niihin neuloja. Toki hoitotilanteessa pitää syntyä luottamus eläimen ja ihmisen välillä, se on kemiaa, jossa pitkä kokemus auttaa”, Mäkelä sanoo.
Kiropraktikoita on kansankielessä kutsuttu niksauttelijoiksi. Moni maallikko ajattelee, että kiropraktiikka olisi kivulloista ja kovakouraista, koska välillä hoidettavasta kuuluu niksahduksia ja poksahduksia.
”Nimitys niksauttelu tulee alun perin siitä äänestä, joka voi tulla sivutuotoksena, kun niveltä manipuloidaan spesifisesti. Kiropraktisesti hoidetaan aina yhtä liikesegmenttiä kerrallaan ja kiropraktikko pyrkii hyvin tarkasti löytämään alueen, josta ongelma on lähtöisin.”
Mäkelä kertoo, että ääni syntyy, kun niveleen kohdistetaan nopea liike ja nivelkapselin sisällä olevan nivelnesteen ominaispaine muuttuu.
”Nivelnesteessä olevat typen ja vedyn muodostamat kuplat napsahtavat ja siitä voi syntyä poksahtava ääni, joka liittyy siis paineeseen. Niveltä voidaan myös liikuttaa niin, että käsittelystä ei kuulu ääntä.”
Usein kyse on rangasta
Jos hevonen ontuu, ei vika läheskään aina löydy sen jalasta.
”Selkärangasta lähtee keskushermoston hermotus. Vaikka oireet olisivat hevosen raajoissa, usein vika löytyy sieltä, mistä hermotus lähtee. Vaiva voi toki olla alun perin lähtöisin jalasta ja vaikuttaa ajan mittaan selkään.”
Mäkelä hoiti pitkään hevosia Kangasalan klinikalla yhdessä hevoshieroja Tuula Pursiaisen ja eläinlääkäri Heikki Saarisen kanssa. Pursiaisen kanssa Mäkelä kiersi myös paljon Euroopan eri maissa hevosia hoitamassa. Merkittävä yhteistyökumppani hänelle oli myös Kangasalan klinikalla vaikuttanut eläinlääkäri Laura Niemelä.
”Klinikalle tuli paljon akuuttitapauksia, jolloin kävimme yhdessä hevosen läpi ja suunnittelimme hoidon niin, että jokaisella oli siihen osansa. Annettiin diagnoosin mukaan esimerkiksi shokkiaaltoa, kiropraktista käsittelyä ja hierontaa. Se oli hienoa yhteistyötä”, Mäkelä muistelee.
Ei ihmeitä tai taikaa
Joskus tallille tilatulta kiropraktikolta odotetaan hoitoa, jossa könkkäävä hevonen muuttuu hetkessä liitokavioksi.
”Sanon usein uudelle asiakkaalle, ettei tässä ole ihmeiden tekemisestä kysymys. Etenkin kroonistuneissa vaivoissa hoito joudutaan usein uusimaan, jotta tukikudoksissa tapahtuu pysyviä muutoksia”, Mäkelä selittää.
Hän suosittelee alkuun yleensä kolmea hoitokertaa muutaman viikon välein. Sen jälkeen hevosen tilanne arvioidaan.
”Kiropraktiikalla on myös ennaltaehkäisevä ja ylläpitävä vaikutus. Usein etenkin urheiluhevosia hoidetaan kiropraktiikalla säännöllisesti läpi vuoden. Ongelmia voi ehkäistä, kun hevosen tukiranka pysyy liikkuvana ja joustavana.”
Tutkijoille olisi töitä
Kiropraktikko on yliopistotason koulutus, ja hevoskiropraktikon koulutukseen pääsee joko ihmiskiropraktikko tai eläinlääkäri. Alkujaan ihmisten kiropraktikoksi kouluttautunut Mäkelä on sekä opiskellut että myöhemmin opettanut hevoskiropraktiikkaa Englannissa Bournemouthin yliopistossa. Edelleen hänen töistään suuri osa on Brittein saarilla.
”Ihmispuolen kiropraktiikkaa ei ole koskaan jättänyt. Etenkin urheiluhevosten kohdalla hoidan myös ratsastajia. Jos ratsukosta hoitaa vain toista osapuolta, se on kaikkien pettämistä. Ongelmat uusiutuvat, jos molemmat ovat vinoja.”
Mäkelä toteaa, että kiropraktiikasta on paljon empiiristä, kokemuksen kautta tullutta tietoa, mutta valitettavan vähän tieteellistä tutkimusta. Muutamissa pilottitutkimuksissa on mitattu tulehdustilan muuttumista kiropraktisen hoidon seurauksena, mutta isompaa tutkimusta ei ole tehty.
”Olen ajatellut, että kun ikää tulee lisää, voisin ajatella suuntautuvani tutkimukseen. Omaa työtäni ajatellen hevosilla on eniten ongelmaa lannerangan alaosassa ja lantion SI-nivelen alueella. Tutkimuksen kohteena tämä alue kiehtoo eniten, sijaitseehan hevosen isoin moottori sillä alueella.”
Mäkelällä on myös painava viesti ratsastajille.
”Muistakaa aina, että hevosen ja ratsastajan kohdalla on kyse kokonaisuudesta. Kannustan kaikkia ratsastajia panostamaan omaan kehonhuoltoonsa ja lihaskuntotreeniinsä. Hevosen työ helpottuu, kun ratsastajalla on hyvä kehonhallinta ja kunto.”
