En ole ollut koskaan haka matematiikassa, mutta osaan laskea riittäväksi ymmärtääkseni, kuinka kallista hevosen omistaminen on. Upotan hevoseeni arviolta 1000 euroa kuukaudessa. Se lohkaisee nettopalkastani ihan valtavan osan. Ei ehkä kannata miettiä, mitä muuta tuolla rahalla saisi, koska sillä voi harrastaa sitä mitä haluaa. Hevoseni on minulle rakas, ei mikään urheiluvaruste, jossa kuukausimaksut pistetään tauolle.
Kun aloitin työurani koulumaailmassa, palkkani oli noin 50% nykyisestä. Palkan noustessa aloin pikku hiljaa kasvattaa hevoskulujani. Vaikka olemme akateemisissa ammateissa ja monella tapaa hyvätuloisia, meillä on hevosen takia melkoiset menot. Meillä on myös kaksi lasta harrastuksineen, yhteinen asuntolaina ja asumme toistaiseksi vielä Kehä III:n sisäpuolella. Hevonen on meillä pelkkää rahanmenoa, välttämätön ylellisyys. Pankkitilini on aika lohduttoman näköinen ennen palkkapäivää. Tämä näkyy perheen ruokamenoissa. Onneksi yksinkertainen oliivipasta on kaikkien herkkua, mutta kurkkujen syöminen kokonaisina on kiellettyä. Me myös rakennamme tällä hetkellä taloa ja vielä hetken joudumme lämmittämään keskeneräistä taloa samanlaisella puhaltimella, jolla useimmat tallit kuivattavat hevosten loimet. Se maksaa euron jokaiselta tunnilta.
”Ulkopuolella työssäkäyvät kotitallinpitäjät sanovat, että kaikki ylimääräinen palkkatulo uppoaa hevosiin. Sama on minulla. Silti kukaan meistä ei vaihtaisi hetkeäkään pois. Se on tämän lajin kirous ja toisaalta ihanuus. Jokaisella hetkellä on merkitystä.”
Omassa pihassa hevosia pitävät ystäväni pitävät muutamia ylimääräisiä hoidossa lähes omakustannehintaan, koska saavat siten jaettua hoitovastuuta myös omista hevosistaan. Toisilla on pihassa vain omat hevoset. Yhteistä heille on, että leipätyö on jossain muualla. Vaikka puitteet olisivat kunnossa ja mitään ei tarvitsisi rakentaa, kyllä kuivittaminen, heinät, rehut, kengitykset, kentät ja muut tilan ylläpidosta aiheutuvat kulut nostavat yhden hevosen pitokustannukset omassakin pihassa useisiin satoihin euroihin kuukaudessa. Nykyisessä maailmantilanteessa päälle lisätään vielä jumalattomasti kohonnut sähkön hinta. Viimeistään nyt on monen ollut pakko alkaa laskea. Oma tallivuokrani nousi juuri 10% ja ymmärrän tallinpitäjän tuskan täysin. Jossain ne loimet on saatava kuiviksi. Ei ole väärin, että tallinpitäjät toivovat nopeasti kuivaavia loimia.
Talliammattilaiset sanovat, että 10 hevosen tallista elää yksi tallinpitäjä ja maneesitalliin vaaditaan 20 hoidokkia. Tallinpitäjä saa raataa ympäripyöreitä päiviä ja tehdä ohessa muitakin hommia. Joskus kuulin laskukaavan, että hevonen maksaa oman tallipaikkansa tekemällä yhden tunnin opetushevosen töitä päivässä. Toinen ratsastustunti tuo jo leivän omistajan pöytään. Nykyisin monet opetushevoset eivät tee kuin yhden tunnin töitä päivässä. Lapsuudessani opetushevoset työskentelivät jopa neljä tuntia putkeen. En osaa arvioida, oliko ratsastus tai hevosenpito suhteessa halvempaa silloin. Joku kääri hevosten selkänahasta varmasti voittoja.
Olen aina ihmetellyt, miten joku voi kokopäiväisenä tallinpitäjänä ja pelkästä tallinpidosta elantonsa ansaitsevana, eli ymmärrykseni mukaan täysin valtakunnallista minimipalkkaa itselleen maksavana yrittäjänä ylläpitää tallissaan useita omia hevosia. Näiden ihmisten täytyy olla melkoisia fakiireja rahankäytön suhteen. Jos tallissa olisi viiden oman hevosen sijaan kolme maksavaa asiakasta lisää, rahallinen tilanne voisi olla toinen. Mutta eihän näitä voi laskea näin. Hevonen ei ole hevosenomistajan elämässä ylimääräinen vaan kiinteä kulu. Siihen revitään rahat ihan mistä tahansa.
Silti on matemaattinen fakta, että hevosen omistamisesta on valtavasti kuluja, ja usean hevosen omistamisesta vielä enemmän kuluja. Vaikka hevonen asuu omassa pihassa edullisemmin kuin vieraalla, hevosia kertyy pihaan äkkiä aika monta, koska hevonen ei voi asua yksin.
Olen leikkinyt joskus ajatuksella, että jos olisin velaton ja maksaisin asumisestakin vain kohtuullisia sähkö- ja lämmityskuluja ilman lainaa, voisin käyttää koko palkkani ihan mihin tahansa. Olen aika varma, että useampi hevonen mahdollistuu juurikin velattomuudella tai muuten pienillä asumiskuluilla.
Moni täysipäiväinen tallinpitäjä sanoo, ettei voi maksaa itselleen juuri minkäänlaista palkkaa. Ulkopuolella työssäkäyvät kotitallinpitäjät sanovat, että kaikki ylimääräinen palkkatulo uppoaa hevosiin. Sama on minulla. Silti kukaan meistä ei vaihtaisi hetkeäkään pois. Se on tämän lajin kirous ja toisaalta ihanuus. Jokaisella hetkellä on merkitystä.
Silti on kiistatonta, että ilman hevosia ja hevoselämäntapaa meillä kaikilla hevosenomistajilla olisi paljon enemmän rahaa. On päivänselvää, että rahanpuutevalitukseemme suhtaudutaan helposti juuri niin kuin kenen tahansa yli varojensa elävän rahanpuutteeseen: jos menosi lähes yhtä suuret kuin tulosi ja kaikki menee mitä tulee, taloudellinen tilanteesi on ennen pitkää sietämätön ja kamelin selkä katkeaa heti, kun tulee yllättäviä menoja.
Sitä kutsutaan elintasoköyhyydeksi ja niin julmaa kuin se onkin myöntää, on pitkälti itse aiheutettua kuluttaa yli varojensa.
Paitsi, jos kyseessä on hevonen.
Anniina Paalanen tunnetaan hevosmaailmassa paremmin nimellä Ruuhkavuosiratsastaja. Leipätyö hänellä on lukiossa opinto-ohjaajana. Koulutukseltaan hän on teologian maisteri ja hän rukoilee joka päivä, että hänen hevosensa pysyisi kunnossa.
