Onko olemassa asioita, mitä ratsastuksenopettaja ei missään tapauksessa haluaisi kuulla? Onko kaikki kommentointi ratsastustunnilla ihan ok? Mitä asioita kannattaa sanoa ääneen ja milloin on jopa syytäkin sanoa? Listasimme muutaman asian mitä kannattaa pohtia ennen kun sanoo ääneen, vaikka usein ratsastuksenopettaja haluaakin ehdottomasti kuulla oppilaan mietteet, huolet ja tunteet, jotta yhteistyö olisi mielekästä ja toimisi mahdollisimman hyvin. Näitä asioita opettaja ei kuitenkaan välttämättä halua kuulla, etenkään kesken tunnin.
”En minä osaa.”
Hyvin tuttu ajatus varmasti monelle. Ratsastustunneilla käymisellä on tarkoitus – nimittäin oppia, eli ratsastustunnilla ei pidäkään osata, vaan siellä harjoitellaan sitä varten, jotta osattaisiin. Joskus osataan ja vähintään joka kerta osataan jo jotain enemmän kuin edellisellä kerralla. Silti joskus tulee epävarmuuden ja epäonnistumisen tunteita, joiden vuoksi tämä lause putkahtaa mieleen. Silloin kannattaa hetki hengähtää ja miettiä sitä, että tämä jokaiselle ratsastajalle aivan varmasti tuttu tunne. Eläimen kanssa sujuva yhteistyö on varmasti asia, jota ei voi oppia harjoittelematta. Harvaa muutakaan taitoa voi oppia ilman, että ensin on ollut vaihe, jossa ei vielä osannut kaikkea!
”En pidä tästä hevosesta enkä halua ratsastaa sillä.”
Jokainen hevonen on mahdollisuus ja jokainen hevonen on uusi oppimisen polku. Ajatus siitä, että jokaiselta hevoselta voi oppia jotain, on yksi lajin suola. Jokainen hevonen on omanlaisensa kokonaisuus, hieman erilainen kuin edellinen ja ratsastajan taitoja eteenpäinvievä haara ratsastajan polulla. Totta kuitenkin on sekin, että kaikki hevoset ja ratsastajat eivät vain sovi toisilleen. On kuitenkin tärkeää aina kokeilla yhteistyötä, harjoitella ja kehittyä ja mahdollisesti sen kautta todeta epäsopivuus, jos se on koettujen tunteiden taustalla. Joskus kuitenkin on hyvä ratsastaa ja harjoitella myös ei niin sopivilla hevosilla, sillä itsensä haastaminen ja harjoittelu myös epämukavuusalueella vie eteenpäin ratsastajana. Muista aina opettajan kanssa yhdessä keskustella, mikäli sinulla on mietteitä tai pohdintoja siitä sovitteko hevosen kanssa yhteen vai ette.
”Voinko vaihtaa hevosta?”
Jokaisella hevosella on tietty työmäärä ratsastuskoulussa, jota ne päivittäin tai viikoittain noudattavat. Tästä syystä ratsastuksenopettajat suunnittelevat hevoslistat ratsastajille hyvin tarkkaan. Hevosille pyritään järjestämään tasainen määrä liikuntaa sekä kunnon ylläpitämiseksi että jokaiselle hevoselle sopivan työmäärän takaamiseksi. Työmäärän on tarkoitus jakautua jokaiselle yksilölle tasaisesti. Lisäksi ratsastuksenopettajalla on pohdittavanaan tunnilla harjoiteltavat tehtävät ja niihin sopivat ratsukot.
Ratsastajalle tulisi löytää sopiva ratsu ja samalla tunnilla olevat eivät voi ratsastaa samaan aikaa samalla hevosella. Lisäksi opettajan tulee miettiä ratsastustunnin aiheeseen ja tehtäviin sopivat hevoset. Oman haasteensa tuo lisäksi se, että välttämättä ihan kaikki hevoset eivät voi osallistua kaikenlaisille tunneille tai kaikkiin harjoituksiin. Opettajat pyrkivät kuitenkin mahdollisimman usein toteuttamaan ratsastajien toiveita. Monet asiat vaikuttavat siis tunneille tehtäviin valintoihin: hevosjako ratsastuskoulussa on monitahoinen prosessi, jota ei ole helppo muuttaa enää hevoslistojen julkaisemisen jälkeen. Kannattaakin aina keskustella opettajan kanssa tunnin jälkeen hevosen sopivuudesta ja esittää toiveensa seuraavalle tunnille hyvissä ajoin.
Kirjoittaja Juulia Erkkilä on intohimoinen hevostyyppi, jonka mielestä parasta hevosissa on niiden herkkyys ja uuden oppiminen niiden kanssa koko ajan. Hän työskentelee ratsastuksenopetuksen ja eläinvusteisen terapian parissa. Omien hevosten kanssa hän on harrastanut kaikkea aina maastakäsintyöskentelystä ja metsissä samoilusta kenttäratsastukseen asti.
