Nyt, kun aurinko viimein näyttäytyy, linnut laulelevat iloisesti ja ilmat alkavat lämmetä, luonto tuntuu suorastaan kutsuvan maastoretkelle. Keväinen maastoretki hevosen kanssa voi kuitenkin päättyä ikävästikin, jos ei tule ajatelleeksi niitä muutoksia, joita vuodenaika aiheuttaa niin ympäristössä kuin hevosissakin.
1. Hevosten hormonit
Kevät herättää valollaan ja lämmöllään koko luonnon ja niin se tekee myös hevosen hormonitoiminnalle. Tammojen kiimat alkavat, orit puhkuvat energiaa ja kiinnostusta toisiin hevosiin ja jopa monet ruunat käyttäytyvät erilailla kuin talvella, sillä niidenkin keho tuottaa kuitenkin jonkin verran hormoneja ja ne reagoivat myös lajitovereidensa käytöksen muuttumiseen. Varsinkin keväällä onkin muistettava pitää kunnon turvavälit toisiin hevosiin, ratsastipa sitten kentällä tai maastossa. Vaikka hevoset olisivat tuttuja toisilleen ja olisivat talvella kulkeneet nenät kiinni toisen hännässä, niin kevään tullen samassa tilanteessa voikin seurauksena olla kipakkaa potkimista tai pahimmassa tapauksessa takana kulkeva hevonen voi koittaa kiivetä edellä olevan hevosen selkään! Tammojen kevään ensimmäiset kiimat ovat yleensä myös hankalimpia, sillä ne voivat kestää tavallista pidempään tai niillä voi olla kipuja, mikä saattaa tehdä niiden käytöksestä toisia hevosia kohtaan hyvinkin arvaamatonta.
Vilkastuneesta hormonitoiminnasta johtuen hevosen ratsastettavuus ylipäätään voi muuttua huonompaan suuntaan. Hevonen ei ehkä keskity niin hyvin tehtäviinsä ja ratsastajaan tai se saattaa ylireagoida varsinkin pohjeapuihin esimerkiksi pukittamalla tai ryntäämällä. Tehtäviä kannattaakin helpottaa, jos tuntuu, että hevonen ei ole parhaimmillaan. Samoin maastossa, jos hevonen ei vaikuta yhtä vakaalta ja luotettavalta kuin talvella, kannattaa pisimmät ja haasteellisimmat retket jättää parempaan aikaan.
2. Muut eläimet, lenkkeilijät, mopoilijat ja maastopyöräilijät
Samoin kuin hevosilla, muillakin eläimillä hormonit hyrräävät keväällä ja maastot suorastaan kuhisevat elämää verrattuna hiljaiseen talviaikaan. Pusikossa rääkäisten lentoon pyrähtävät fasaanit ja toistensa perässä ryntäilevät peurat tai jänikset ovat tyypillisiä ratsukoiden säikyttelijöitä. Näihin useimmat hevoset ovat silti jo tottuneet, varsinkin jos niitä on yleensäkin tallin lähistöllä. Poikkeuksellisia vaaratilanteita taas voi syntyä, jos ratsukko ajautuu vahingossa emon ja poikasten väliin. Esimerkiksi hirvinaaraat ja monet petolinnut puolustavat rohkeasti poikasiaan. Varsinkaan keväällä ei siis kannata luottaa siihen, että kyllä se eläin siitä sitten lähtee kun menee lähemmäs: kannattaa heti esimerkiksi hirven havaittuaan vaihtaa rauhallisesti suuntaa ja poistua paikalta.
Paitsi metsäneläimiä, myös lemmikkejä omistajineen on lämpimämmillä keleillä paljon liikkeellä. Kaikki eivät valitettavasti pidä koiriaan kiinni ja monen maastoilijan todeksi muuttunut painajainen onkin yllättäen hevosen jaloissa räksyttävät ja pahimmassa tapauksessa näykkivät koirat. Näissä tilanteissa on parasta koittaa saada hevonen olemaan rauhassa paikoillaan, tarvittaessa laskeutua itse ratsailta ja huutaa omistajaa ottamaan nopeasti koiransa kiinni. Keväällä päätään nostava ongelma on myös innokkaasti päristelevät mopoilijat ja hiljaisemmat mutta samoin uhkaavan nopeasti liikkuvat maastopyöräilijät. Näissä tilanteissa ei auta muu kuin koittaa aina tilaisuuden tullen valistaa näitä muita tienkäyttäjiä hevosen turvallisesta ohittamisesta, ja tietenkin yrittää totuttaa ratsuaan erilaisiin kulkupeleihin jo tutussa talliympäristössä.
3. Routiva maa
Keväällä lämpötilat vaihtelevat voimakkaasti yön ja päivän välillä, joten maastoissa polkujen ja teiden pohjat voivat olla tyystin erilaisia samankin päivän aikana. Aamupäivällä hyväksi havaittu reitti saattaakin iltapäivällä olla sulanut pinnastaan vaarallisen liukkaaksi. Tai aiemmin hyvän laukkasuoran keskelle onkin yhtäkkiä ilmestynyt vaarallisen syvä routakuoppa.
Erityisen varovainen on oltava, jos hevoselta on jo poistettu hokit. Jäisiä tai muuten todella liukkaita kohtia voi olla yllättävissä paikoissa. Lumen ja jään alta paljastuneet soratiet taas ovat keväällä vielä kosteita ja kutsuvan pehmeitä ratsastukseen. Mutta moni meistä ratsastajista ei tule ajatelleeksi, että sorateille hevosen kavioista syntyvät kuopat suurenevat nopeasti vesisateiden aikaan. Jo yksikin ratsukko voi siis onnistua pilaamaan soratien todella kuoppaiseksi lyhyessä ajassa. Tästä varsinkin yksityisesti hoidettavien tienpätkien omistajat luonnollisesti hermostuvat, sillä teiden lanaaminen ja uuden soran osto ei ole halpaa lystiä. Muista siis aina kysyä lupa yksityisteillä ratsastamiseen ja vältä muutenkin varsinkin pyöränurien kohdalla ratsastusta, jotta muutkin tienkäyttäjät pysyvät tyytyväisinä.
Keväinen maastoretki hevosen kanssa voi siis sisältää monenlaista haastetta ja jopa vaaratekijöikin. Mutta toisaalta mikäpä hauska juttu täysin riskitöntä olisikaan? Joten eipä muuta kun vaan tarkistat omien turvavälineidesi kunnon, varmistat, että hevosen varusteet ovat turvalliset ja hyvin kiinnitettynä, otat mukaasi täyteen ladatun kännykän, ja jos ratsastat yksin, kerrot jollekulle minne menet ja kauanko aiot suurin piirtein reissulla olla, sekä ennen kaikkea pidät silmät ja korvat auki ratsastaessasi, niin olet täysin valmis ikimuistoisiin keväisiin seikkailuihin hevosesi kanssa. Suomessa hyviä maastoilukelejä ei kuitenkaan koskaan ole liikaa, joten on otettava ilo irti aina kun se on mahdollista!
Kirjoittaja: Minna Salo on erityisluokanopettaja, ratsastuksenohjaaja ja hänellä on tavoitteellista ratsastusharrastusta ja hevosten kasvattamista takana jo noin 30 vuotta.
Kuva: Sofia Sinisalmi
