Haastattelimme hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Elina Kummalaa Hevoslääkärikeskus Hippomedista aiheenamme hevosen kaviokuume. Elina on valmistunut eläinlääketieteen lisensiaatiksi Helsingin Yliopistosta vuonna 2005 ja Hevossairauksien erikoiseläinlääkäriksi, DVM Specialist in Equine Diseases vuonna 2011. Lisäksi hän on IAVC kiropratikko.
Kaviokuume on yhä yleistyneempi hevosten vaiva ja se mielletään yleensä liittyvän kesään ja laiduntamiseen. Aihe on tärkeä, sillä kavioillahan hevonen koko elopainoaan kannattelee. Kaviokuumeella tarkoitetaan kavion sisäisen lamellikerroksen tulehdustilaa. Lamellikerros on hyvin verisuonitettu rakenne, joka kiinnittää kavion sarveisseinämän kavioluuhun. Kaviokuume voi syntyä esimerkiksi verenmyrkytyksen, vakavan kohtutulehduksen tai vakavan suolistotulehduksen seurauksena. Kaviokuume alkaa usein akuutisti ja se uusiutuu herkästi.
Kaviokuumetta voi olla eri tyyppistä
Kaviokuumetta voi olla eri tyyppistä. Tavallisin kaviokuumeen muoto on hormoniperäinen kaviokuume, jonka taustalla on useimmiten metabolinen oireyhtymä tai PPID eli Cushingin tauti ja niihin liittyvä insuliiniresistenssi. Insuliiniresistenssillä tarkoitetaan kudosten heikentynyttä vastetta insuliiniin ja tällöin suuret sokerimäärät voivat aiheuttaa kaviokuumeen. Joskus myös kortisonilääkitys voi aiheuttaa hevoselle kaviokuumeen. Lisäksi hevonen voi sairastua niin sanottuun mekaaniseen kaviokuumeeseen tukeutumisen tai toistuvien kavioon kohdistuvien iskujen takia (concussion laminitis).
Näin kaviokuumeen tunnistaa
Kaviokuumeen tunnistaa ensisijaisesti siitä, että hevonen on tyypillisesti haluton liikkumaan. Hevonen voi ontua tai liikkuminen voi olla jäykkää. Erityisesti kääntyminen on vaikeaa. Hevonen voi olla haluton nostamaan etujalkoja sitä pyydettäessä. Hevonen voi seisoa etujalat edessä ja vaihdella painoa jalalta toiselle epämukavan olon poistamiseksi. Kaviokuumeen kroonistuessa kavioihin voi ilmestyä poikittaissuuntaisia renkaita. Kaviokuumetta sairastavalla hevosella kaviopulssi on voimistunut. Kaviopulssia voi tunnustella hevosen vuohisen alueelta. Pulssia kannattaa tunnustella esimerkiksi etu- ja keskisormella. Terveellä hevosella kaviopulssia on vaikea havaita, mutta mikäli pulssi on voimistunut, kertoo se ongelmasta.
Jos hevosella epäillään kaviokuumetta, tärkeää on ottaa eläinlääkäriin yhteyttä viipymättä. Lisäksi hevonen tulee laittaa heti karsinalepoon, jotta se liikkuisi mahdollisimman vähän. Näin pyritään välttämään lisävauriot. Karsinaan tulee laittaa runsaasti kuiviketta, jotta hevonen saa seisoa pehmeällä alustalla. Pehmeä alusta vähentää kavioihin tulevaa painetta ja kipua. Hevosta tulee ruokkia ainoastaan heinällä, joka on mahdollisimman vähäsokerista. Liiallinen sokeri voi aiheuttaa ja vaikeuttaa sairautta. Heinän sokerimäärää voi vähentää liottamalla heinää vedessä ja kaviokuumeen akuuttivaiheessa heinän liottaminen olisi suositeltavaa.
”Kaviokuumeen tunnistaa ensisijaisesti siitä, että hevonen on tyypillisesti haluton liikkumaan. Hevonen voi ontua tai liikkuminen voi olla jäykkää.”
Kaviokuume on hevoselle todella kivulias sairaus, joten eläinlääkäriin tulee olla yhteydessä välittömästi, jotta hevoselle voidaan aloittaa asianmukainen kipulääkitys. Useimmiten kaviokuume hevoselta otetaan kengät pois. Akuutin vaiheen jälkeen kaviot on suositeltavaa röntgenkuvata ja sen perusteella hevoselle voidaan tehdä tarvittaessa sairaskengitys. Mikäli kavioluu on kaviokuumeen seurauksena kääntynyt (rotaatio) tai laskeutunut (sinking) kavion sisällä, toipumisennuste huononee. Näin ei aina välttämättä tapahdu ja vamman aste voi vaihdella eri hevosilla, jolloin toipumisennuste on parempi. Eläinlääkärin ohjeita noudattamalla kaviokuumeen saa parhaiten hallintaan. Hevosen elämän jatkon kannalta on hyvä selvittää, mikä kaviokuumeen aiheutti ja miten asiaa voidaan hoitaa jo sillä tasolla.
Kaviokuumeen kannalta tärkeimpiä asioita on hevosen painonhallinta. Kaviokuumetta voidaan ennaltaehkäistä ylipainoa välttämällä. Ruokinnassa ylipainoa voidaan välttää suhteuttamalla heinän määrä hevosen tavoitepainon mukaiseksi ja sokeria tulee välttää. Mahdollisimman vähäsokerinen heinä on tällöin hevoselle paras vaihtoehto. Väkirehuruokinnan tulee olla sopiva suhteessa hevosen aktiivisuuteen. Jos pohditaan vähän liikkuvaa ja hyvin rehua hyödyntävää hevosta suhteessa kansallisen tason esteratsuun, voidaan nähdä näiden hevosten välillä oleva ruokinnan tarpeen eroavaisuus. Ruokinta tulee siis kaikilta osin suhteuttaa hevosen tarpeisiin ja muun muassa liikunnan määrään. Lisäksi kaikki vakavat tulehdukset tulee hoitaa ajoissa. Jos hevosella on todettu metabolinen oireyhtymä tai PPID, ei hevosta ole suositeltavaa laittaa laitumelle. PPID sairastavan kohdalla sairauden asianmukainen lääkehoito on tärkeää.
Artikkelin on kirjoittanut Julia Erkkilä. Julia on intohimoinen hevostyyppi, jonka mielestä parasta hevosissa on niiden herkkyys ja uuden oppiminen niiden kanssa koko ajan. Hän työskentelee ratsastuksenopetuksen ja eläinvusteisen terapian parissa
Lue myös:
