Katja Vuorensola aloitti 80-luvulla ratsastuksen Tuusulan ratsastajissa. Nykyään Katja asuu Englannissa, omistaa hevosen Espanjassa ja käy Suomessa vieraillessaan irtotunneilla NIKA Academyllä. Miten tämä kaikki onnistuu yhdeltä ihmiseltä ja miten Katja näkee Englannin, Suomen ja Espanjan hevoskulttuurien eron?
Katja Vuorensola muistelee, miten hän aloitti ratsastuksen Tuusulan ratsastajissa ja ratsasti enimmäkseen ex-ravureilla ja suomenhevosilla sekä Stubbenin armeijasatuloilla.
– En ole hevosperheestä kotoisin, mutta piirtelin jo pikkutyttönä enimmäkseen hevosia. Olisin halunnut aloittaa ratsastuksen jo aiemmin, mutta silloin ei ollut vielä poneja ratsastuskoulussa, joten sain aloittaa harrastuksen vasta kymmenenvuotiaana, Katja kertoo.
Lukion aikana Katjalla jäi hetkeksi hevostelu tauolle, jonka jälkeen hän opiskeli ja kävi myös AuPairin hommissa Washington DCssä. Katja tapasi miehensä niihin aikoihin ja muutti Englantiin miehen työn takia.
”Hevosten kanssa murheet unohtuvat ja on täysin hetkessä kiinni.”
– Kun meidän kaksostytöt täyttivät neljä vuotta, vein lapset Trent Park Equestrian Centeriin ponitunneille. Olin siinä vaiheessa 30-vuotias ja houkutus takaisin ratsastamaan oli kova. Aloitin Trent Parkissa itse myös ratsastustunnit ja yllätyin miten vahva lihasmuisti keholla on, ja vaikka oli hieman hakemista oman istunnan kanssa, niin nautin todella paljon jokaisesta hetkestä. Meillä oli myös hieno yhteishenki meidän naisten ryhmien tunneilla päiväsaikaan sekä mahtava ja kannustava Nancy opettajana. Nancy kannusti minua suorittamaan mm. BHS 1 ja BHS 2 -kurssit, joiden kautta voi jatkaa opettajatasolle asti. Suoritin kurssit, koska halusin varmuutta mahdollisen oman hevosen omistamiseen ja kouluttamiseen.
Katja aloitti ensin parilla viikkotunnilla, jonka jälkeen perhe päätyi ostamaan oman hevosen. Viisivuotias Annie-hevonen ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen äiti-lapsi yhdistelmä, sillä hevonen oli perheelle liian kuumaverinen. Perhe muutti muutamaksi vuodeksi takaisin Suomeen ja Annie tuli mukana, mutta tyttärien innostus lajiin hiipui ja Annie muutti Hangon ratsastuskouluun. Silloin Katja päätti etsiä itselleen sopivaa opetusmestaria.
Tutustuminen PRE-rotuun
Katjan täyttäessä 40 vuotta, koko perhe matkusti brittien suosimaan Espanjaan, Eponan alueelle ratsastuslomalle.
– Eponassa vierailimme perheen luona, jonka tytär on opiskellut Espanjalaisessa ratsastuskoulussa ja perheen molemmat tyttäret opettavat siellä. Ihastuin totaalisesti PRE-hevosiin, kun pääsin kokeilemaan niitä ja huomasin, että PRE-hevosten kanssa tekeminen saattoi välillä tuntua vähän helpommpalta ja ne ovat luonteltaan todella selväjärkisiä.
Annie-hevosen jälkeen perhe omisti hetken Gatsby-hevosen, jonka jälkeen Katja osti itselleen nelivuotiaan Bentley-hevosen Saksasta.
– Kävin Saksassa kokeilemassa Bentleyä ja vaikka hain itselleni opetusmestaria päädyin kotiin nuoren ja ison hevosen kanssa, jolla oli paljon verta. Hevonen oli kaunis ja isoliikkeinen ja sillä oli mieletön laukka. Luonteeltaan hevonen oli kiltti, mutta saattoi joissain tilanteissa olla todella arvaamaton. Bentley olisi vaatinut ammattilaisen ratsastajan heti alusta ja niin jouduinkin turvautumaan apuun.
Nuorten hevosten kouluttaja Madis Morna ratsasti Bentleyllä ensimmäisen vuoden ja kuusi vuotta Katja teki hommia sen kanssa ennen kuin hän möi Bentleyn 19-vuotiaalle Australialaiselle tytölle. Katja kertoo, että hän oppi hevoselta todella paljon ja kokee, että Bentley on ollut hänen tähänastisen elämänsä haastavin hevonen.
Pelolle ei ole tilaa oman hevosen kanssa
Vuosien varrella Katja kävi Espanjalaisessa ratsastuskoulussa, Royal School of Riding (Real Escuela Andaluza del Arte Ecuestre) Jerezissä valmentautumassa pidempiä jaksoja. Koulun tekniset kurssit olivat sellaisia, että niihin oli hakuprosessi ja opettajien taso oli todella korkea. Hevoset osasivat sarjavaihdot ja olivat pitkälle koulutettuja. Samat hevoset toimivat myös koulun näytösratsuina, joten kaikki ovat GP-koulutettuja.
– Sain kerran kahden viiikon kurssille maajoukkuevalmentajan hevosen, kun hän oli Rion Olympialaisissa. Seuraavana kesänä menin viikon kurssille ja sain todella hyvän opettajan ja hevosen myös silloin. Kävin samalla reissulla testaamassa nelivuotiasta Lusitanoa Importanttea, joka nyttemmin kiilpailee GP:tä 9-vuotiaana, mutta en halunnut pitää kahta hevosta, joiden kanssa vielä tarvitsin apua ja tukea. Kun sitten möin Bentleyn oli pitkäaikainen haaveeni ostaa lusitano ja näin päädyin ostamaan kuusivuotiaan Legolas hevosen.
Legolas asuu Espanjassa Jerezissä maineikkaan olympiaratsastajan Rafael Soton tallilla, vaikka se on Katjan omistuksessa. Legolas on Katjan mukaan todella järkevä ja ihana hevonen sekä Katjan unelmien ratsu. Legolasista pidetään Espanjass hyvää huolta, sillä ratsastetaan säännöllisesti ja sillä on selkeät rutiinit. Katja on itse aika paljon tien päällä, joten hän haluaa luotettavan tallin ja ratsutuksen.
– Käyn parin kuukauden välein Espanjassa jolloin olen yleensä 2-3 viikkoa paikan päällä, ratsastan 5 kertaa viikossa ja kerran viikossa työskentelemme maasta käsin. Esimerkiksi laukkapiruetteja on hyvä harjoitella maastakäsin ja Legolassi osaa jo kaikki piffit ja paffit.
Välillä voi harrastaa muutakin kuin hevosia
Hevoset ovat aina olleet niin iso osa Katjan arkea, joten hän kaipaa omaa hevosta jokapäiväiseen elämään. Hän on kuitenkin oppinut, että välillä voi harrastaa muutakin kuin hevosia ja koska edellisen hevosen kanssa oli niin paljon haasteita arki ei enää tuntunut kovin rentouttavalta.
– Haluan, että hevosen omistaminen on kivaa ja voidaan yhdessä edetä ja kehittyä. Vaikka perusjutut ovat kivoja, niin Bentleyn kanssa en päässyt enää eteenpäin ja maastossa en uskaltanut käydä, vaikka myöhemmin Bentley on osoittautunut varsin hyväksi maastopeliksi. Nyt kun kävin Suomessa maaliskuussa huomasin, että NIKA Academyllä oli irtotunteja myynnissä. Bentley asui aikaisemmin Minna Leppälän talleilla, joten päätin käydä kokeilemassa tuntivalikoimaa vanhalla kotitallilla. Irtotunnit olivat todella mukavia ja jokaisesta hevosesta oppii aina jotain uutta.
Englannissa hevosia ei pääse itse hoitamaan
Suomessa ja Espanjassa Katja on erityisesti nauttinut hevosten hoitamisesta ja kuntoon laittamisesta. Englannissa hevoset laitetaan pääasiallisesti aina valmiiksi ratsastajille ennen tuntia riippuen tallista, joten ratsastajat eivät pääse aina osallistumaan hevosten hoitamiseen. Englannissa arvioidaan myös ensin ratsastus ja kun sinut on arvioitu, niin voi myös itse toivoa mitä haluat oppia. Englannissa talleilla on paljon nuoria opiskelijoita töissä ja tallit englannissa ovat ehkä hieman “homsuisia” verrattuna eurooppalaiseen standardiin. Maneeseja ei aina ole ja tallit ovat usein ulkotalleja. Hevoset tosin viettävät paljon aikaa pellolla, mikä on ihanteellista johtuen ilmastosta.
Espanjassa tallit ovat todellinen ilo silmälle ja ratsastuskoulussa on upeasti jaoteltu talli ja satulahuone. Satulahuone on kuvauksellisen kaunis ja Katja on sitä mieltä, että Espanjaan voisi mennä jo pelkästään satulahuoneen takia. Espanjassa maneesi antaa suojaa myös kuumina kesäpäivinä.
– Suomessa meillä on paljon hyvälaatuisia hevosia ja hyviä ratsastajia. Suomalainen hevoskulttuuri on kuitenkin melko nuori ja mielestäni Espanjassa kohtaamani terve itsetunto uupuu. Espanjassa hevosten kanssa tehdään asioita niin luontaisesti, koska se on jo syntymästä veressä ja vaikka Suomessa opiskellaan ja käydään paljon kursseja, niin kyllä se osaaminen ja kehittyminen tulee vain tekemällä. Espanjassa merkittävin ero Suomeen verrattuna on se että harrastuksen parissa on yhtälailla miehiä kuin naisiakin ja tekeminen on johdonmukaista sekä tavoitteellista. En ole nähnyt, että hevosen kanssa tapellaan, vaan rajat ovat selkeät ja aina haetaan yhteistä säveltä hevosen kyvyt huomioon ottaen.
Katja on kuitenkin sitä mieltä, että kaikista, jopa huonoista kokemuksista oppii. Ja että erilaisia hevosia kannattaa kokeilla ja myös eri valmentajia. Kaikki oppi on hyvästä ja lopulta löytyy se oma sävel.
– Täydellistä hevosta ei ole. Aloitin itse vanhoilla ravureilla ja olen pikkuhiljaa kehittynyt paremmaksi tässä haastavassa lajissa erilaisten ammattilaisten ohjauksessa. Pyrin jatkuvasti parempaan ratsastamiseen sekä hevosmiestaitoihin. Hevosten kanssa murheet unohtuvat ja on täysin hetkessä kiinni. Olen myös tutustunut moniin ihaniin ihmisiin matkallani paremmaksi ratsastajaksi. Hevosen kanssa on hieman sama kuin ihmissuhteissa, jonkun kanssa synkkaa vaan paremmin kuin toisen. Vaaditaan siis paljon muutakin kuin hintalappu ja hevosen suku – erityisesti palo oppia uutta ja kehittyä, sekä se, että muistetaan myös iloita niistä hyvistä hetkistä mitä kokee niin hevosen selässä kuin maasta käsin.
