Sofia Manninen on yhdistänyt etätyöt media-alalla Suomessa hevosteluun Espanjassa. Tällä hetkellä Sofia käy välillä Suomessa, mutta hevonen ja elämä sijaitsevat Espanjan aurinkorannikolla pienessä kaupungissa nimeltä Coín.
Sofia ratsasti hetken aikaa lapsena, mutta lopetti hevostelun keskittyäkseen pesäpalloon, jota hän pelasi ikäkausitasolla. Pesäpallon lopetettuaan hevoset veivät kuitenkin nopeasti mennessään ja hän aloitti ratsastuksen uudestaan vuonna 2015. Vuonna 2019 Sofia omisti jo ensimmäisen oman hevosensa nimeltä Art of of Action Z “Art”.
Missä asut tällä hetkellä?
Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä, olen käymässä Suomessa, mutta hevoseni ja elämäni on hetkellä Espanjan aurinkorannikolla pienessä kaupungissa nimeltä Coín Erika Hanhisuannon Relax and Ride -hevostilalla.
Miltä sun päivät ja viikot näyttävät Espanjassa?
Päivä alkaa etätöillä, joita teen Suomeen. Teen edelleen päivätyötäni media-alalla, joten työskentelen koneella kahdeksan tunnin päiviä. Työpäivän jälkeen minulla on yleensä valmennustunti omalla hevosellani ja toisinaan myös tallin muilla hevosilla. Illalla tehdään tilan porukan kanssa jotain ja vietetään aikaa yhdessä – käydään salilla, syömässä tai pyörimässä lähikaupungeissa.
Kerro hieman Espanjan kilpailuista, kilpailurutiineista ja mihin tulisi taloudellisesti varautua?
Ensisijaisesti haluan kehittyä kotona ja harjoitella ahkerasti. Meidän tallilta lähtee kuitenkin porukkaa kisoihin ainakin kerran kuukaudessa ja päätavoite on alkuvuodesta Sunshine Tourilla. Kisoihin lähdetään yleensä viikon puolessa välin ja yövytään, joten sitä edeltää pakkausurakka. Hevoset ridataan edellisenä päivänä kotona valmentajan kanssa ja myös kisapaikalla saavuttua pelipaikoille.
Kisapäivänä aamu alkaa kävelytyksellä ja aamutallilla. Kun itse kisat alkavat, autamme tiimin kanssa toinen toistamme – yksi pitää hevosta toisen kävellessä rataa, kolmas puhdistaa varusteita ja neljäs varustaa hevosia. Roolit vaihtuvat vähän sen mukaan, miten luokkien aikataulut menevät. Kiire alkaa kisojen alusta ja loppuu siis viimeiseen luokkaan! Kisaaminen on hieman edullisempaa mitä Suomessa, boksi viikonlopuksi on noin 100€, oljet karsinaan noin 15€ ja startit 100-150€ sisältäen koko viikonlopun. Päälle sitten bensat kisapaikalle. Hinnat toki vaihtelevat kisoittain. Kisoihin mulla menee noin 300€/4 päivää sisältäen kaiken omista ruokailuistani startteihin. Luvat maksavat samoja summia, mitä Suomessa.
Miten olet sopeutunut Espanjan lämpöön?
Espanjassa kaikki on paljon rennompaa eikä mistänä stressata. Suomessa mulla oli herkästi ajatus, että tarkkuus, huolellisuus ja pedanttius vaatii stressaamista ja hirveästi vaivaa. Asioita voi kuitenkin hoitaa rennosti hyvällä fiiliksellä ilman, että niistä ottaa sen suurempaa ahdistusta. Tämä koskee ihan kaikkea aina hevoselämästä autolla ajamiseen. Sillä, että yrittää parhaansa ja katsoo miten käy, pääsee pitkälle.
”Tämä koskee ihan kaikkea aina hevoselämästä autolla ajamiseen. Sillä, että yrittää parhaansa ja katsoo miten käy, pääsee pitkälle.”
Miten Art on sopeutunut elämänmuutokseen?
Art on ostettu Suomesta ammattiratsastajalta 2019, eli se on ollut vajaa kolme vuotta minulla 🙂 Se tuli mulle kahden edellisen hevoseni menehdyttyä. Art on sosiaalinen ja hurmaava tyyppi, jonka kanssa ei tule koskaan tylsää. Jos sanotaan, että on pilkettä silmäkulmassa niin Artilla on koko silmä pelkkää pilkettä – se on sellainen huumorimies. Meidän matkaa ovat värittäneet loukkaantumiset (lähinnä Artin kaviohalkeama) mutta ollaan päästy myös kilpailemaan, pääasiassa 100-110 -tasolla. Me tehdään Artin kanssa monipuolisesti kaikkea maastoilusta esteratsastukseen, mutta ennenkaikkea Art on perheenjäsen. Art rakastaa myös lämpöä, mutta vihaa Espanjan mäkistä maastoa – aina on joko ylämäki tai alamäki. Hän on tasamaan miehiä.
Kuinka paljon päivät sisältävät muiden hevosten ratsutusta?
Jonkun verran ratsastan tallin tuntiheppoja! On mahtava mahdollisuus päästä menemään erilaisia hevosia ja usein vielä valmennuksessa. Olen oppinut tosi paljon ja tilan tuntihevoset ovat kaikki kivoja ja laadukkaita. Olen päässyt hyppäämään hevosella, joka hyppäsi vielä muutama vuosi sitten Erika Hanhisuannon (Pikkiksen) kanssa kilpaa ja pompottamaan harjoitusravia entisessä elämässä korkeaa koulua kisanneella hevosella. Mielettömiä mahdollisuuksia, mistä olen tosi kiitollinen! Art tietysti on suosikkini! Lisäksi tilalla on yksi siitostamma, josta pidän todella paljon – mut onkin nimetty varsan kummiksi ja häntä odotetaan alkusyksystä syntyväksi.
Haluatko lähteä muualle hevosalan töihin ja mitä vinkkejä antaisit jos joku haaveilee hevosurasta ulkomailla?
En tee nytkään hevosalan töitä enkä ole työntekijänä Erikalla, vaan valmennuspaketilla täysihoitoasiakkaana – en siis tee tallia tai muita tilan töitä lainkaan vaan maksan asumisesta, tallipaikasta ja valmennuksista ihan kuten Suomessakin maksaisin. Teen etänä töitä muulle alalle, ja valmentaudun valmennuspaketilla. Viihdyn tosi hyvin Erika Hanhisuannon tilalla ja valmennuksessa, eikä mulla ole tarvetta lähteä merta edemmäs kalaan.
En koe, että lähtöpäätös oli mitenkään uskaltamista vaativa. Oon aina mennyt elämässä eteenpäin vähän ilman huolta huomisesta ja tehnyt nopeita päätöksiä, joten päätös oli mulle kohtalaisen neutraali – ei helppo tai vaikea. Taloudellisesti se ei juuri muuttunut Suomessa asumisesta ja tiesin että viihdyn Pikkiksellä kun ollaan kavereita, joten en oikeasti käynyt sen tarkempaa ajatusprosessia. Tein päätöksen muutamassa päivässä. Eniten päänvaivaa aiheuttivat konkreettiset järjestelyt.
Töiden puolesta en osaa sanoa, mutta jos haluaa valmentautumaan, niin sinne vain! Kyllä sieltä pääsee kotiin. Kannattaa kysellä kokemuksia, jos on epävarma minne lähteä – mutta muistaa kuitenkin, että jokainen kokemus on subjektiivinen ja kertoo vain yhden ihmisen näkökulman. Rahaa kannattaa säästää, sillä matkustaminen hevosen kanssa on kallista. Eläminen ja kaikki muu on kuitenkin melko saman hintaista molemmissa maissa, joten säästämistä vaatii lähinnä kuljetukset. Ja ainahan sitä kotiin pääseen eivätkä asiat jossittelemalla selviä. Avoin mieli ja reipas asenne auttaa.
Jos antaisit yhden vinkin nuorelle ratsastajalle, niin mikä se olisi?
Muista aina sanoa kiitos ja kysyä, tarvitseeko joku apua. Hevosalalla ihmiset antavat usein apua ja mahdollisuuksia hyvää hyvyyttään, joten muista arvostaa ja olla kiitollinen ja myös osoittaa se. Tässä oli monta vinkkiä – hups!
Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
Toivottavasti kiinni perhe- ja työelämässä ja kilpailemassa esteratsastuksessa Suomessa jollain tasolla. Art on onnellinen ja pullea vanhus jossain kivassa tallissa, missä se saa tarhata aamusta iltaan heppakavereiden kanssa.
