Haluamme nostaa hevosten hyvinvointiin liittyviä teemoja esille. Yksi isoimmista teemoista sen osalta on hevosten kohtelu ja erityisesti hevosiin kohdistava väkivalta.
“Ääni äänettömälle, ääni sinulle – rakas ystäväni hevonen.” Näin alkaa Kati Mörtin, @taivaanmerkit viime viikon Instagram postaus. Sen jälkeen mikään ei enää Katin elämässä ole ollut samalla tavalla.
Kati Mört opiskeli vuosina 2015-2018 Koulutuskeskus Brahen Ruukin luonto- ja hevoskeskuksessa ja joutui kokemaan rankkaa hevosten väärinkäyttöä ja hevosiiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kati on vuosia voinut todella huonosti ja kärsinyt huonosta omastatunnosta, joten hän päätti jakaa kokemuksensa, jotta jatkossa tällaista toimintaa ei tuettaisi.
– Vasta kun olin saanut hieman välimatkaa valmistuttuani koulusta vuonna 2018 aloin miettimään mitä kaikkea hevosille koulussa tehtiin ja ymmärsin miten väärin se oli. Kärsin vuosia todella huonosta omastatunnosta enkä ole enää kyennyt nauttimaan omasta hevosharrastuksesta samalla tavalla, Kati kertoo.
Hevosten hyvinvointi on tärkeää -”en enää pystynyt elämään tämän asian kanssa”
Koulutuskeskus Brahen Ruukin luonto- ja hevoskeskuksessa koulutetaan yksityisten ihmisten ravihevosia. Kaikille opiskelijoille jaetaan yksi tai useampi hoitohevonen, jonka hoidosta ja huolesta opiskelija vastaa.
– Minulla oli opiskellessa hyvin tärkeä oma passihevonen, joka joutui kokemaan todella, todella kovia asioita koululla. Kyseinen tamma saapui kouluun puolitoistavuotiaana ja lähti kotiin alle kolmevuotiaana, Kati huokaisee silminnähden järkyttyneenä. Hevonen pelkäsi kärryjä ja ryösti kärryjen edessä voimakkaasti. Hevosta ei lähdetty rauhallisesti kouluttamaan alusta, vaan tammaa ajettiin vaikka se ryösti päättömästi kärryjen kanssa. Hevosella oli myös aina suupielet auki ja saapui lenkiltä takaisin suu verisessä kuola vaahdossa jokainen kerta. Suupielten ei ikinä annettu parantua rauhassa eikä hevonen saanut levätä viikkoa pidempiä aikoja. Yritin kyllä rasvata ja hoitaa niitä, mutta ne eivät parantuneet tietenkään koska ne aukesivat aina uudestaan.
Kati kertoo, että jo ensimmäistä kertaa kun pientä tammaa ajettiin, se jähmettyi pelosta käytävälle kärryjen kanssa. Silloin valmentajan vastaus oli piestä hevonen olan takaa käytävälle, jolloin hevonen joutui täyteen paniikkiin. Lopulta tamma rysäytti ovista ulos järkyttävällä vauhdilla kärryjen kanssa, jonka jälkeen hevonen ampui ovista ulos kuin tykin suusta heti kun se päästettiin ketjuista irti käytävällä. Tammalle kokeiltiin Katin mukaan myös kaikkia mahdollisia kuolaimia ja varusteita, mutta ikinä ei pureuduttu siihen miksi hevonen tekee näin. Hevosesta ei luontaisesti ikinä tullut ravihevosta vaan on koululta lähdettyään elellyt siitostammana.
”Meitä kiellettiin puhumasta asioista mitä tapahtui koulutuskeskuksessa”
Kun Katin passihevosta pahoinpiteltiin, Kati oli 16-vuotias nuori opiskelija, joka ei tiennyt mitä tehdä. Opiskelijoita kiellettiin puhumasta tapahtumista hevosten omistajille ja Kati aloitti usein viestin kirjoittamisen, mutta pyyhki aina viestin pois ennen sen lähettämistä.
– Vasta kun olin itse valmistunut ja passihevoseni jo lähtenyt koululta, uskaltauduin lopulta laittamaan viestiä omistajalle vaikka siinä ei siinä vaiheessa enää hevoselle ollut merkitystä. Minun oli vain pakko saada asia pois omaltatunnoltani, koska en enää pystynyt elämään asian kanssa. Omistaja oli harmistunut asiasta ja todella ymmärtäväinen minua kohtaan. Olin itse silloin alaikäinen nuori ja on valtava kynnys nousta auktoriteetteja vastaan. Tottakai pelkää mitä sitä seuraa jos puhuu näistä asioista omistajalle, kun se on täysin kiellettyä.
Itsensä kovettamisen hinta
Kati halusi kertoa omistajalle tapahtumista, mutta koki kuitenkin, että yksi pahimmista asioista oli se, että hän joutui kovettamaan itsensä, sillä muuten hän ei olisi selvinnyt päivistä eikä koulusta läpi.
– Tuntui siltä, että ihmismielen on pakko kovettaa itsensä, koska muuten nuorelle ihmiselle jää niin pahat traumat. Monet koulun entiset opiskelijat ovat kertoneet, että heillä on aivan käsittämättömiä aukkoja muistissa opiskeluajoilta. Vaikka muistaa hevosiin kohdistuvan epäeettisen tiltanteen, niin heidän on vaikea saada yksityiskohtaisia asioita tapahtumasta mieleen. Tuntuu siltä, että oma pää yrittää suojella meitä näiltä asioilta, Kati toteaa surullisena.
Kati ei kuitenkaan yksin ole kertomassa tätä tarinaa. Myös @kultakengin Emmi Salmela sekä kolme muuta koulun entistä opiskelijaa ovat tuoneet omat äänensä näkyviin. Kati kysyi Noora Koukkarilta, Saana Rahkolta ja Mira Häröltä jahka heillä olisi uskallusta lähteä omalla nimellään tuomaan näitä asioita esille, sillä hän ei halunnut tehdä tätä yksin.
– On aivan käsittämättömän rohkeaa, että he lähtivät tähän mukaan ja olen niin ylpeä heistä. Kuten huomaa, niin emme todellakaan ole yksin, sillä tuo viime viikolla kirjoittamani postaus on herättänyt kovan viestiryöpyn ja olemme saaneet kuulla monta järkyttävää kokemusta entisiltä sekä nykyisiltä opiskelijoilta. Edelleen tuntuu väkivallan käyttö olevan arkipäivää koulussa ja niin myös hevosten lyöminen ja riuhtominen ja pakottaminen epämukaviin tilanteisiin. Vaikka ollaan otettu räikeimpiä esimerkkejä esille, jotta saadaan ihmiset tajuamaan miten vakavista asioista tässä on kyse, koen kuitenkin, että pahin asia oli hevosiin jatkuvasti kohdistuva väkivaltaisuus. Se oli niin yleistä, että siihen turtui. Kun kokemuksia on tullut parinkymmenen vuoden ajalta, niin on pelottavaa miten pitkään tämän on annettu jatkua näin.
Nyt nuoret ja rohkeat naiset toivovat, että koulun tapahtumat ja asiat saadaan jaettua mahdollisimman laajalle ihmisten tietoisuuteen ja, että jatkossa tällaista toimintaa ei tuettaisi.
– Jutun esilletuominen on minulle omantunnon puhdistamista emmekä hyödy tästä millään tavalla. Tausta-ajatuksena on, että halutaan oikeutta näille kaikille hevosille, jotka joutuvat väärinkäyttöä kohtaamaan sekä opiskelijoille jotka joutuvat tätä seuraamaan ja jäämään tähän osallisiksi.
”Muistan itse semmosen kerran, että syksyllä 2005 ajettiin takaa jotakin varsaa. Ja jossain vaiheessa sillä varsalla alko se riehuminen ja hyppiminen tottakai. Lopulta tilanne meni siihen, että varsa kaatu maahan, valmentaja pieksi sitä siinä vähän aikaa ja istu kaulan päälle. Muistan, että tuumaili vaan tyyliin ”näin sitä tytöt otetaan varsoilta luulot pois.” – 10 vuotta sitten tapahtunut kokemus Brahen Ruukin luonto-ja hevoskeskuksessa.
Toimittajan kommentti:
Harvoin olen ollut näin järkyttynyt kuulemastani ja kirjoittamastani tekstistä. Voitte tutustua kirjoituksiin ja materiaaliin Katin ja Emmin Instagramin -tilien kautta ja lukea lisää tästä toimittaja Miia Lahtisen kirjoittamasta artikkelista. Olen itse myös nähnyt ja kokenut hevosten hyväksikäyttöä sekä Suomessa että ulkomailla ja usein hevoset kärsivät nimenomaan hiljaa. Nyt on aika antaa jokaiselle hevoselle ääni ja toivon sydämeni pohjasta, että näiden naisten rohkea ulostulo antaa paremman elämän yhdelle hevoselle kerrallaan.
