Hevosella ei ole solisluuta, eikä muuta luista rakennetta, joka yhdistäisi hevosen eturaajat sen runkoon. Liitoksena toimivat pehmytkudokset ja lihakset, joiden tehtävänä ei ole ainoastaan liittää hevosen eturaajat sen runkoon vaan myös kannatella hevosen rintakehää. Tähän tärkeään tehtävään osallistuvia lihaksia kutsutaan rintakehän kannattajalihaksiksi. Englanninkielinen nimitys Thoracic Sling on näitä lihaksia hyvin kuvaava; eräänlainen rintakehää kannatteleva ”riipus tai keinu”.
Lihakset, jotka osallistuvat hevosen rintakehän kannatteluun ovat:
o m. trapetzius pars servicis et thoracis (epäkäslihakset)
o m. subclavius (solislihas)
o m. serratus ventralis servicis et thoracis (alemmat sahalihakset)
o m. pectoralis decendes, transversus et profundus (rintalihakset)
Hevosen takaraajat ovat anatomisesti suunniteltu tuottamaan horisontaalista voimaa, joka purkautuu hevosta eteenvievänä liikkeenä. Eturaajoilla (ts. rintakehän kannattajalihaksilla) on puolestaan merkittävä rooli liikkeen hallinnassa ja sen tasapainottamisessa. Kun mietitään lapojen välissä ”keinuvaa” rintakehää, tasapainottaa se takaosan tuottamaa voimaa sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti. Lihasten supistuessa hevosen rintakehä kohoaa sen lapojen välissä, sen etuosa kevenee ja ryhdistäytyy. Tällöin hevosen liikkumista katsellessa muodostuu mielikuva ylämäkeen kulkemisesta.
Mikäli rintakehän kannattajalihaksissa on heikkoutta tai toiminnallisia ongelmia ei lihasten supistumiskyky ole riittävää ja rintakehä ikään kuin vain ”riippuu” lihasten varassa. Tällöin hevosen etupainoisuus lisääntyy ja hevosen etujalat asettuvat liikkeessä liian taakse olkaniveleen nähden. Tässä on otettava huomioon, että myös muun muassa alaraajojen ongelmat kuormittavat lihaksistoa epätasaisesti eli yllä kuvataan tilannetta, jossa hevosella ei ole nivel/jänne/ligamenttivaurioita tai kipuja alaraajoissa.
Jos hevosen rintakehä on jähmeä, rintakehän kannattajalihaksisto ei toimi oikein tai lihakset ovat heikot, etujalat asettuvat ikään kuin esteeksi takajalkojen liikeradoille. Takajaloilla ei ole yksinkertaisesti mahdollisuutta astua eteen vartalon alle. Seurauksena voi olla lantion takana työskentelevät takajalat, joiden ojentuminen on korostunut ja askel kiirehtivää. Hevonen voi myös vinoutua pyrkiessään löytämään askeleelleen tilaa.
”Mikäli rintakehän kannattajalihaksissa on heikkoutta tai toiminnallisia ongelmia ei lihasten supistumiskyky ole riittävää ja rintakehä ikään kuin vain ”riippuu” lihasten varassa.”
Eteen-alas ratsastuksella on toki hyötynsä, mutta mikäli rintakehän kannattelu on voimatonta, voi tässä asennossa työskentely olla ongelmallista. Eteen-alas ratsastuksessakin hevosen tulisi kannatella rintakehäänsä. Tällä ylälinjan pidentämiseen, venymiseen tähtäävällä harjoituksella ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että hevonen kellahtaa eteen/alas.
Mistä toiminnallisia ongelmia voi rintakehän kannattajalihaksistoon aiheutua:
o Ulkoinen trauma (esim. liukastuminen, isku (puomit, aidat).
o Hevosen rakenteen mahdolliset haasteet.
o Varusteet (epäsopiva satula/silat, vyö, huonosti istuva loimi).
o Kavioiden epäsymmetria (ammattitaitoisen kengityksen tärkeys!)
o Voimattomuus, lihasten heikkous
Nykyhevosella, joka viettää pitkiä aikoja paikallaan seisten, eikä ei enää laidunna vaihtelevassa maastossa 80% ajastaan, syöden monenlaisissa eri asennoissa, ei ole itsestäänselvää, että nämä lihakset kehittyvät vahvoiksi ilman asiaan perehtymistä.
Rintakehän kannattajalihaksia tarvitaan myös kannattelemaan ratsastajan painoa tasapainoisesti
Hevonen tarvitsee vahvat rintakehää kannattelevat tukilihakset myös liikkuakseen parhaassa mahdollisessa tasapainossa kantaen myös ratsastajan painon. Riippumatta kuitenkin hevosurheilulajista, on rintakehän kannattajalihaksisto oleellisessa asemassa hevosen tasapainoisen liikkeen ja optimaalisen liikemekaniikan kannalta.
Monesti kuulee kehotuksia ”aktivoida hevosen takajalat” tai toiveen ”takaosan voiman kehittämiseksi”. Toisinaan huomio kiinnittyy liiaksi hevosen pään ja kaulan asentoon. Harvemmin kuulee painotettavan rintakehän kannattelun tärkeyttä.
Mitä harjoitteita sitten käyttää viikko-ohjelmassa vahvistaakseen rintakehän kannatajalihaksia? Vaihtoehtoja ja niiden yhdistelmiä on monia. Esimerkiksi:
o Harjoitukset korotetuilla puomeilla (käynnissä maastakäsin tai ratsastaen). Myös diagonaalisia linjoja kannattaa hyödyntää.
o Erilaiset väistöt ratsastaen tai maastakäsin. Kaartelut esimerkiksi puomikujia hyödyntäen (rennossa ravissa tehokkain, aloita käynnissä.) Tarkoituksena antaa hevoselle kaarteissa taivuttavat avut, mutta pitää ne pieninä, jotta hevonen säätelee itse rintakehän/vartalon rotaatiotaan työskennellessään puomikujassa.
o Työskentely maastossa, maastopoluilla/metsäpoluilla. Siirtymisiä voi ratsastaa myös maastossa!
o Maastoretkillä voi houkutella hevosta tuomaan painoaan etuosaltaan takaosalleen tekemällä pysähdyksiä alamäessä ja pyytäen hevosta seisomaan hetken paikallaan (suorana). Mäki ei saa olla liian jyrkkä.
o Asiantunteva maastaratsastus tai ohjasajo, tai muut maastakäsin tehtävät harjoitukset jossa hevosta houkutellaan aktivoimaan rintakehän kannattajalihaksia, keventämään etuosaansa.
o Yllämainitut harjoitteet vahvistavat myös lihasmuistia ja kehittävät elimistön asento- ja liikeaistia (proprioseptiikkaa), jolloin lihasten voimistuessa, optimaalisen työskentelyasennon löytäminen ja säilyttäminen on hevoselle helpompaa myös esimerikiksi ratsastettuna.
Hevoshieroja ja lihaskalvokäsittelijä Nora Hopea on intohimoisesti työhönsä ja hevosten hyvinvointiin suhtautuva hevosten lihashuollon ammattilainen, 12- ja 14-vuotiaiden poikien äiti sekä ratsastaja, raviurheiluharrastaja ja uraansa valmistautuvan ravihevosen Mindsweeper osaomistaja.
Hevoshieronta Hopea tarjoaa hevoshierontaa ja lihaskalvokäsittelyä ravi-, ratsu- ja opetushevosille noin 100 km säteellä Espoosta ja Lahdesta.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä artikkelit:
Nora Hopea teki rohkean päätöksen: jätti IT-alan ja ryhtyi hevoshierojaksi >>
Hierontakäynti on muutakin kuin hierontaa >>
