Hevosen kaula on pitkä ja liikkuva. Hevonen tarvitsee päänsä ja kaulansa laajaa liikerataa viettääkseen normaalia hevosen elämää. Pään ja kaulan hienomotoriikka on käytössä niin kavereita rapsutellessa, syödessä, tunteiden ilmaisussa, ympäristön tarkkailussa kuin liiketasapainon hakemisessa. Kaulan asennon tärkeys hevosen suorituskyvylle on tunnistettu jo pitkään niin ratsastuksessa kuin raviurheilussakin, ja kaulan toiminnan ja terveyden tukemiseen kerätään aktiivisesti uutta tutkimustietoa. Pään ja kaulan liikettä muuttamalla hevonen voi paitsi tasapainottaa liikkumistaan, myös kompensoida tuki- ja liikuntaelimistön kiputiloja, joita usein myös ontumaksi kutsutaan. Aina kaula ei ole vain kompensaatiomekanismi, vaan ontuman syy saattaakin löytyä sieltä.
Kaulanikamien sisällä kulkee selkäydin. Kaulassa on molemmin puolin nikamien välissä niiden liikkuvuuden mahdollistavat ns fasettinivelet. Fasettinivelten alapuolella sijaitsevat nikamaväliaukot, joista hermoradat pääsevät kulkemaan selkäytimestä vartalon eri osiin. Koko paketti pysyy kasassa vahvojen ligamenttirakenteiden avulla, ja jokaiseen nikamaan kiinnittyy myös kaulanliikuttajalihaksia. Minkä tahansa osan ongelma voi johtaa paitsi suoraan kaulakipuun, myös selkäytimen tai muiden hermoratojen pinteeseen. Hermopaineen aiheuttama toimintahäiriö voi näkyä missä tahansa kehon osassa, riippuen siitä että mihin hermoon paine kohdistuu.
”Hevosen hyvinvoinnin kannalta kaulaa asentoineen pitää ajatella kokonaisena yksikkönä, jonka avulla hevonen välittää paitsi liikettä, myös hermoaistimuksia ja viestittää lähes koko tunne-elämänsä kirjoa.”
Kaulan monimutkaisen rakenteen ymmärtämistä ei tee helpommaksi kaulan dynaaminen luonne. Tämä tarkoittaa sitä, että joillakin hevosilla kaulaoireet näkyvät pää ylhäällä ojennettuna, toisilla taas kaulan ollessa matalana tai kaarella. Jos hevonen tutkitaan pelkästään kaula neutraalissa asennossa, voi oireet jäädä havaitsematta.
Miten kaulavaiva paikannetaan?
Kaulan ongelma saattaa ilmetä etu- tai takajalan ontumana, tai suoraan kaulan alueen toimintaongelmana. Kaulaan on jalasta pitkä matka, eikä ontumatutkimuksessa voida hypätä tutkimusvaiheiden ohi. Kaulassa on hyvin usein lieviä muutoksia röntgenkuvissa aivan terveillä hevosilla, joten ensin pitää löytää oireet ja vasta sitten voidaan päätellä syy-yhteys röntgenkuvissa nähtäviin muutoksiin. Kaikki alkaa aina hevosen hyvällä yleistutkimuksella ja perusteellisella ontumatutkimuksella, sisältäen hermostotoiminnan arvioinnin ja myös ratsastuksen tai ajon. Vaivan lähde paikannetaan muut syyt poissulkemalla ja puudutusvasteen mukaan, riippuen aiemman yleistutkimuksen löydöksistä. Selkäytimen vaivat vaativat lisätutkimuksena usein varjoainekuvauksen ja röntgenkuvat kaulan eri asennoissa. Nikamien nivelten vaivoissa röntgenkuvien lisäksi voidaan tarvita lisätutkimuksia ultraäänellä tai CT-kuvin.
Hevosellani on kaulalöydöksiä, miten liikutan? Miten kaulan asento vaikuttaa hevoseen?
Hevosen hyvinvoinnin kannalta kaulaa asentoineen pitää ajatella kokonaisena yksikkönä, jonka avulla hevonen välittää paitsi liikettä, myös hermoaistimuksia ja viestittää lähes koko tunne-elämänsä kirjoa. Kaulan asennon vaihtelu ja vapauttaminen liikkeen aikana on tärkeää niin lihastreenin kuin hevosen vapaudentunteen kannalta. Kaulan tai selkärangan toiminnan häiriöistä kärsivälle hevoselle treeni pitää suunnitella vaivan mukaan, jolloin terveys saadaan optimoitua.
Usein hevosen toivotaan liikkuvan lennokkain askelin. Kouluratsastuksessa puhutaan kokoamisasteesta, jolla hevosen takajalkoihin saadaan pidentynyt liitovaihe. Ratsastuksessa ja ajossa kaulan asennon nostolla tai laskulla saadaan siis muutos liitovaiheen laatuun ja askelkorkeuteen, niskan peräänannon asteella ja siten nenäpiin sijainnilla ei ole vastaavaa merkitystä itse liikkeeseen. Se kertoo lähinnä hevosen rentouden asteesta. Kaularankavaivaisen hevosen kanssa optimaalinen liikkeen ja kaulan toiminnan sijainti riippuu kaulaongelman laadusta ja sijainnista. Eteen-alas tai vapain ohjin eivät suinkaan aina ole paras ratkaisu. Alimmissa kaulanikamissa kaulan kaareutuminen ja laskeutuminen avaa tyypillisesti siellä sijaitsevia hermoaukkoja. Liikkuvan nikaman aiheuttamassa paineessa selkäytimeen suora tai ojennettu asento voi olla parempi, samoin kuin tietyissä kaulan ligamenttien ja pehmytkudosten ongelmissa. Tämän vuoksi vaivan paikantaminen on erittäin tärkeää, jotta treeni ja käyttö urheilussa voidaan suunnitella hevoselle sopivaksi.
Laura Laakso on hevosten liikuntaelimistön vaivoihin ja kirurgiaan perehtynyt eläinlääkäri, aktiivinen kouluratsastaja ja Paippisten Eläinklinikan perustaja
