Ihmisen ja eläimen välisen suhteen hyödyistä ihmiselle, ja toisaalta myös jokseenkin eläimillekin, huolenpidollisessa mielessä on tiedetty jo pitkään. Ihmisen ja eläimen välinen suhde on tieteessä määritelty molempia hyödyttäväksi eläväksi, kehittyväksi ja muuttuvaksi suhteeksi. Suhteeseen liittyy molemminpuolista vastavuoroista käyttäytymistä, johon sisältyvät muun muassa emotionaaliset, psyykkiset ja fyysiset ulottuvuudet. Tässä artikkelissa tutustumme tieteen kautta hevosen ja ihmisen väliseen kiintymyssuhteeseen, ja siihen mitä tiedämme asiasta tieteen ja tutkimusten kautta.
Kahden elävän olennon, ihmisen ja hevosen, välistä suhteen muodostusprosessia voidaan kuvata ihmispsykologiasta tutun kiintymyssuhdeteorian kautta. Lyhyesti siis kiintymyssuhdeteorian perusteella yhteys kiintymyssuhteessa äidin ja lapsen välillä muodostuu lapsen tarpeesta saada hoivaa ja huolenpitoa. Mikäli äiti tähän vuorovaikutuksen osapuolena reagoi oikealla tavalla, jatkuvasti ja sitoutuneesti, syntyy kiintymys. Lapsuuden turvallinen ja lämmin kiintymyssuhde on edellytys terveelle kasvuprosessille.
Bowlbyn 1960-luvulla luomaan kiintymyssuhdeteoriaan perustuu myös käsitys siitä, että kaikilla nisäkäslajeilla onnistunut kehitysvaihe lapsuudesta täysikasvuisuuteen perustuu hoivaajien luotettavuuteen. Tutkimuksissa on havaittu, että jopa omistajan ja lemmikin välistä suhdetta voidaan kuvata kiintymyssuhdemallilla, sillä esimerkiksi lemmikit ovat riippuvaisia omistajistaan, jotka huolehtivat heistä ja esimerkiksi ruuan saannista. Huolenpito on vahva elementti ihmisen ja lemmikin välisessä suhteessa ja pätee myös ihmisen ja hevosen suhteeseen.
Ihmisen ja hevosen välinen vuorovaikutus
Ihmisen ja eläimen välinen vuorovaikutus ja suhde on tieteessä määritelty erillisiksi käsitteiksi. Tämä on erityisen tärkeä huomio, mikäli haluaa ymmärtää hevosen käyttäytymistä suhteessa ihmiseen ja toisinpäin. Tutkimusten mukaan on olemassa kolme tekijää, jotka vaikuttavat hevosen kykyyn ja halukkuuteen olla vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa:
1. ihmisen kanssa koettujen kontaktien luonne, laatu ja tiheys,
2. ajanjakso ja
3. sosiaalinen ympäristö, jossa vuorovaikutus tapahtuu.
Hevosen pitää siis kokea ihmisen lähestyminen myönteiseksi asiaksi, joka toisaalta edellyttää aiempia hyviä kokemuksia ja myönteistä ympäristöä niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Näyttäisi siis yleistäen siltä, että kiintymyksen ja suhteen muodostamiseksi vuorovaikutuksen tulee perustua vastavuoroisuuteen ja emotionaaliseen osallistumiseen. Eläimen tunnekokemusta vuorovaikutustilanteissa voidaan myös jäsennellä.
Tunnekokemus arvotetaan joko 1. positiiviseksi tai negatiiviseksi, eli hevosen mielestä tilanne on miellyttävä tai epämiellyttävä ja 2. siihen liittyy tietty kiihtymyksen taso. Kiihtymyksessä kyse on siitä, että eläin on joko rauhallinen (matala kiihtymys) tai kiihtynyt (korkea kiihtymys). Nämä molemmat elementit, eli vuorovaikutustilanteet ja tunnekokemukset, vaikuttavat niistä syntyvään hevosen ja ihmisen väliseen suhteeseen.
Hevosen ja ihmisen välisen suhteen muodostuminen koostuu kokonaisuudessaan kahdesta elementistä, fyysisestä ja emotionaalisesta yhteydestä. Emotionaalinen yhteys edistää yksilöiden välistä sidettä, sillä yhteydessä olevat yksilöt alkavat säätää omia tunteitaan muiden tunteiden mukaan. Ihmisillä tätä kutsutaan tunneälyksi, ja se vaikuttaa yksilöiden välisiin suhteisiin, koska se on merkittävä osa sosiaalista sopeutumiskykyä, emotionaalisia kykyjä ja auttaa ennakoimaan omia ja muiden tunnereaktiota.
Jotta ihmisten teoriaa tunneälystä voidaan soveltaa hevosiin suoraan, tarvitaan lisätutkimuksia, mutta mekanismit näyttäisivät osin samankaltaisilta. On myös tutkittu, että hevoset pystyvät säilyttämään siteen ja positiivisen kuvan ihmisestä pitkään, kun mukana on positiivinen vahviste eli esimerkiksi ruokapalkinto. Merkittävä havainto tähän liittyen on se, että hevoset havaitsevat ja reagoivat ihmisiin aiempien kokemuksiensa perusteella. Lisäksi tutkimusten perusteella voidaan väittää, että hevosilla miellyttävät tunteet vuorovaikutustilanteista ja tapahtumista säilyvät pidempään kuin epämiellyttävät.
Hevoset aistivat tuttujen ihmisten tunnetiloja herkemmin
Jotta suhde voidaan määritellä suhteeksi, tarvitsee se lisäominaisuuksia, joita ovat kasvojen ilmeet, ääni ja tunteiden välitys. Niin kutsuttu ”emotionaalinen tartunta”” tapahtuu silloin, kun tunneilmaisu saa aikaan saman tunteen vastaanottajassa kuin tunteen ilmaisijassa. Tässä tunnetapahtumassa on kyse empatian perustasta. Tällainen tunteiden välitys lajienkin välillä parantaa ryhmän jäsenten välistä vuorovaikutusta ja vahvistaa yksilöiden välisiä siteitä. Luonnollisissa oloissa eläviä hevosia tutkittaessa on havaittu, että ne elävät juuri tällaisissa vakaissa sosiaalisissa ryhmissä, joissa tunteet edistävät ryhmää ja sen vuorovaikutusta.
Hyvä esimerkki tunteiden välittymisestä tärkeänä osana hevoslaumaa on esimerkiksi tunne pelosta, joka välittyy hevosten välillä näkymättömästi, mutta täysin saumattomasti. Koko lauma siis pakenee nopeasti, tehokkaasti ja yhtä aikaa, eikä ihminen välttämättä havaitse minkäänlaista yhteistä merkkiä. Tällöin tunne välittyy lauman jäsenten välillä.
Hevoset pystyvät ilmentämään tunteita myös äänen ja ilmeiden perusteella. Tutkimuksessa, jossa näytettiin hevosille valokuvia, osoitettiin että positiivisia ilmaisuja sisältävät kuvat aiheuttivat enemmän positiivista käyttäytymistä ja sydämen sykkeen laskua, kun taas negatiivisissa ilmaisuissa heräsi välttämiskäyttäytyminen ja sykkeen nousu. Vuoden 2018 tutkimuksissa päädyttiin saman suuntaisiin tuloksiin tutkimuksessa, jossa hevosille näytettiin sekä kuvaa kasvojen ilmeestä että ääni yhdessä. Tuloksena oli havainto, että hevoset tulkitsevat ihmisten kasvojen ilmeitä negatiivisessa ilmeessä ennemmin kuin ääntä, jolloin pääteltiin, että hevoset tulkitsevat ristiriitatilanteissa (äänen ja kasvojen välinen ristiriita) yleensä yleisellä tasolla ihmisen olemusta.
Hevosten aivotutkimuksissa on havaittu, että tuttujen ihmisten kohdalla aivokartoissa näkyi enemmän synkronointia kuin tuntemattomien kanssa, joka osoittaa suhteen laadun merkityksen hevosen ja ihmisen välillä. Lisäksi yhdessä vuonna 2018 tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin ihmisen ominaishajun merkitystä suhteelle. Tunteet laukaisevat fysiologisia muutoksia kehossa ja tulosten mukaan ihmisen kehon haju aiheuttaa reaktion hevosen autonomisessa hermostossa. Tämä viittaa tutkijan mukaan siihen, että mahdollista tunteiden siirtoa tapahtuu lajien välillä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hevoset pystyvät aistimaan ihmisen tunnetiloja hajuhavaintojärjestelmän kautta. On myös useita tutkimuksia siitä, miten hevoset näkevät ihmisen psykofyysisen tilan ja miten mielialan muutokset ihmisistä hevosille voivat siirtyä erilaisissa tilanteissa. Näissä tutkimuksissa seurataan fysiologisia merkkejä, kuten hormonineritystä, sydämen sykettä, motorista aktiivisuutta tai käyttäytymisen muutoksia. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu, että hevosilla ja koirilla erityisesti silittäminen ja rapsuttaminen laskevat sydämen sykettä ja pelkoindikaattoreita.
Näiden kaikkien monimutkaisten suhteiden luomiseen ja prosessoimiseen tarvitaan kognitiivisia taitoja. Shultzin vuonna 2005 tehty tutkimus kertoo, että on oletettavaa, että hevosilla olisi kehittyneet kognitiiviset ajattelun ominaisuudet, kuten käyttäytymisen joustavuus ja että hevoset pystyvät käyttämään näitä taitoja myös vuorovaikutuksessa eri lajien yksilöiden kanssa. Hevosurheilun tutkimuksessa on keskitytty paljolti siihen, miten hevosten suorituskykyä voidaan maksimoida tahallisten ärsykkeiden kautta, mutta tahattomiin ärsykkeisiin on kiinnitetty vain vähän huomiota. Hevoset pystyvät kuitenkin lukemaan hyvinkin hienovaraisia ihmisten vihjeitä, kuten tunteita ja ilmeitä. Tahattomia ärsykkeitä tutkimalla voitaisiin siis saada merkittävää tietoa hevosen kognitiivisista taidoista.
Ihmisen ja hevosen välisen suhteen merkittävimmät osat, kehokontakti eli vuorovaikutuksen välittömin puoli sekä emotionaalinen yhteys eli kehittynyt yksilöitä tunteiden kautta yhdistävä prosessi, ovat luoneet mahdollisuuden sille, että suhteen myöhemmässä vaiheessa ihminen ja hevonen kokevat ja havaitsevat yhteistä maailmaansa samankaltaisesti. Lopuksi voidaan todeta, että tunteiden siirto ja yhteys kosketuksen ja fyysisen läheisyyden kautta edustavat molemminpuolisen suhteen selkärankaa.
Artikkeli on kirjoitettu artikkelin Emotional Transfer in Human–Horse Interaction: New Perspectives on Equine Assisted Interventions pohjalta.
Koko alkuperäisen artikkelin löydät lähteineen täältä: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6941042/
Kirjoittaja Juulia Erkkilä on intohimoinen hevostyyppi, jonka mielestä parasta hevosissa on niiden herkkyys ja uuden oppiminen niiden kanssa koko ajan. Hän työskentelee ratsastuksenopetuksen ja eläinvusteisen terapian parissa. Omien hevosten kanssa hän on harrastanut kaikkea aina maastakäsintyöskentelystä ja metsissä samoilusta kenttäratsastukseen asti.
