Ratsukon täytyy käyttää valoja. Hevonen on ajoneuvo ja sen paikka on ajotiellä tai pientareella. Edessä on oltava valkoinen valo ja perässä punainen. Kaikista järkevintä on laittaa valot kiinni hevoseen, koska jos irtaudutte hevosesi kanssa maastossa, ja hevosesi juoksee autotien laitaa yksin kotiin, sitä ei vastaantulija tiellä erota. Olen sitä paitsi kerran hävittänyt hevoseni metsään. Uskon löytäväni sen pimeästä paremmin, jos siinä on valot. Silloin oli kesä, joten valot eivät olisi auttaneet. Ehkä heijastinloimi olisi.
Nykyisin hevosellani on aina heijastinvarustus, liikumme maastossa sitten pimeällä tai valoisalla. Etenkin valoisalla huomiovärit pelastavat kovaa ajavilta autoilijoilta, koska ne näkyvät kauas. Ei ole sattumaa, että tietöissä olevat henkilöt ovat turvallisuussyistä aina pukeutuneet huomioväreihin. Mitä kovempi on vauhti, sitä pidempi on jarrutusmatka. Hienostunut heijastintere tyylikkäässä takissa on useimmiten ihan turha. Toisaalta hevosen jalkoihin kannattaa laittaa heijastimet, koska auton valot osuvat aina alas. Itse säikähdin mutkan takana kulkevia ratsukoita, kun autoilin ihan sallittua vauhtia tietä pitkin. Olisin havahtunut nopeammin, jos jaloissa olisi ollut edes pienet heijastintereet.
Tieliikennelaki ei velvoita käyttämään huomiovärejä vaan valoja. Pimeällä valot ovatkin ehdottoman tärkeät. Kyse ei ole vain autoista. Pienikin valo mahdollistaa sen, että vastaantuleva ratsukko näkee toisen ratsukon. Muutama päivä sitten olin hevoseni kanssa maastossa ja se jäi tielle jumittamaan nähtyään jotain mitä minä en nähnyt. Vastaan tuli koiranulkoiluttaja. Heillä oli toki heijastimia, mutta ei minkäänlaisia valoja.
Valtavat valonheitinvalot ovat myös yleistyneet. Niillä saa sokaistua vastaantulevan aivan täysin eikä vastaantulija pysty hahmottamaan, tuleeko sieltä koiranulkoiluttaja, polkupyörä vai ratsukko. On syytä muistaa, että hevonen kyllä näkee pimeässä. Valojen ja heijastimien tarkoitus on, että muut tielläliikkujat näkevät sinut. On ehkä kohteliasta sulkea valonheitin, jos vastaan tulee ratsukko. Sinun kypäräsi valo sokaisee toisen ratsastajan.
Liikumme Espoossa, missä bussikuskeista lähtien osataan hiljentää ja antaa ratsukolle tietä. Ratsastan usein teillä niin, etten välttämättä käytä tien piennarta. Ratsukko on ajoneuvo ja ratsukolla on oikeus käyttää ajokaistaa. Huomioni mukaan meidät ohitetaan usein isommalla varalla mitä enemmän keskellä omaa ajokaistaani ratsastan. Hevoseni toki mielellään ajautuu lähemmäs pientaretta auton ohittaessa.
On myös hyvä huomioida, että kevyen liikenteen väylillä ei saa ratsastaa. Paskat kannattaa myös potkia jorpakkoon ihmisten postilaatikoiden edestä. Näkyvyydellä ja liikennesääntöjen noudattamisella lisäämme turvallisuutta hevosten kanssa liikenteessä. Lisäksi auttavat hymy ja vilkuttelu. On kaikkien ratsastajien kannalta vahingollista kiukutella autoilijoiden vauhdista, jos ei itse tee mitään oman näkyvyytensä parantamiseksi.
Jos rattiraivo on idioottien hommaa, niin on satularaivokin. Varsinkin, jos ei ole kiinnostusta noudattaa liikennesääntöjä.
Anniina Paalanen tunnetaan hevosmaailmassa paremmin nimellä Ruuhkavuosiratsastaja. Leipätyö hänellä on lukiossa opinto-ohjaajana. Koulutukseltaan hän on teologian maisteri ja hän rukoilee joka päivä, että hänen hevosensa pysyisi kunnossa.
