Happy Rider -valmentaja Kati Paananen nauttii kotivalmentajan työstä ja ratsastaa mielellään nuoria hevosia

kuvassa hevonen ja ratsastaja ratsukko nurmikolla
Kati Paananen ja Hupsis Kuva: Heidi Lammi

Loviisalainen 38-vuotias Kati Paananen ajaa päivittäin Espoon Kauklahteen valmentamaan. Tämän lisäksi Kati ratsuttaa ja huolehtii siitä, että hevoset ovat kaikin tavoin kunnossa Omahevonen.fi–ratsastajille. Hevosia ja poneja Kauklahden pihatossa asuu 13.

Suurelle yleisölle Kati Paananen on vielä tuntemattomampi valmentaja, mutta CV on vaikuttava.

– Jo 18-vuotiaana ratsastin pitkään Suvi Putkurin myyntihevosia. Ylioppilaaksi kirjoitettuani halusin ulkomaille, ja päädyin ensimmäisenä Sveitsiin. Sveitsin paikka oli työntekijälle aivan ihana, mutta koska itselläni oli kilpailullisia tavoitteita, päätin itse lähteä pois kun työntekijöitä muutenkin vähennettiin.

Kati suuntasi Saksaan paikkaan, mikä osoittautui koulutuskeskukseksi.

– Siellä olisi kannattanut tehdä tutkinto, mutta kun siitä ei saanut palkkaa, en pystynyt sen takia sinne jäämään. Jälkikäteen ajatellen olisi kyllä kannattanut kyllä jäädä, hän muistelee.

Nyt 20 vuotta myöhemmin, Kati Paanasella on viimein työn alla valmentajatutkinto. Sen pitäisi valmistua toukokuussa 2022.

Takaisin Suomeen

Kun Kati Paananen jatkoi vuosituhannen alussa matkaansa, hän päätyi lähelle Hampuria tallille, missä oli ”kaikkea mahdollista kilpailuista siittolaan”.

– Oli myös valtavasti hevosia ja vain kaksi työntekijää, joista toinen oli aina viikonloput kiinni kisoissa. Viikonloppuna toisen piti tehdä yksin työt, vaikka olisi ollut esimerkiksi kuumeessa, Kati puistelee päätänsä. Vastaavia tarinoita kuulee paljon.

– Sveitsiin olisi kannattanut kyllä jäädä. Siellä oli järkevä määrä hevosia ja jokaisella työntekijällä nimikkohevoset, joista huolehtia. Kaikki toimi.

Kati oli kuitenkin nähnyt riittävästi hevosmaailmaa. Hän palasi Suomeen ja aloitti opiskelut ammattikorkeakoulussa. Vähän myöhemmin hän valmistuin apuvälineteknikoksi ja teki niitä töitä pitkään. Sitten veri veti hevoshommiin

– Koko ajan tein päivätyön ohella hevoshommia, mutta silloin aloin pitää myös myyntitallia Jäniksenlinnassa.

Kun käy kokopäiväisesti ansiotöissä, pyörittää myyntitallia, ratsastaa kuusi hevosta päivässä ja tekee tallityöt, se alkaa jossain vaiheessa tuntua. 1,5 vuoden jälkeen Katin voimat loppuivat, vaikka tahtoa olisi ollut.

Kati ja Hupsis. Kuva: Krista Rosten

Kotikulmille takaisin

Keravalta kotoisin oleva Kati Paananen päätyi aikoinaan hevosen selkään, koska isosiskolle etsittiin uutta harrastusta. Sisko päätyi ratsastusleirille ja seuraavana vuonna pikkusisko pääsi mukaan.

– Vaikka koiran pyytäminen oli lopulta hankalampaa kuin ratsastamaan pääseminen, hevostakaan meille ei vain kuulunut, vaikka miten yritettiin kinuta, Kati muistelee.

Nuoruusvuodet menivät muiden hevosia ratsastaessa. Myöhemmin Kati hankki myös omia hevosia useammankin, mutta aina rinnalla oli myös asiakkaiden hevosia. Lasten syntymä oli lopulta sopiva vaihe, jossa hän ratsasti vain omia hevosia. Kati ja hänen eläinlääkärinä työskentelevä miehensä Timo Paananen tekivät myös lyhyen keikan Timon kotikonnuille ennen kuin muuttivat takaisin etelään.

Nykyisin kaksilapsinen perhe asuu Porvoossa, missä Katin vanhemmat asuvat pihan toisella puolella ja auttavat lasten kanssa. Hevoset asuvat Espoossa, missä Kati käy töissä ja koko hevoskatras tekee hommia Happy Rider Companylle onnellisten ratsastajien Omahevosina.

Kati ja Nette treenaavat Suontaalla.

Omahevonen on riskitön oma hevonen

Kaikki Katin hevoset on mukana Omahevonen-mallissa.

Omahevonen-malli on jotain ratsastuskoulun ja hevosenvuokrauksen välimaastosta: ratsastaja saa kilpailukykyistä kuukausimaksua vastaan haluamansa määrän ratsastus- ja valmennuskertoja viikossa yhdellä tietyllä hevosella. Ratsastaja sitoutuu päiviinsä ja hevoseensa, mutta Happy Rider Company kantaa riskit, kuten eläinlääkärikulut ja lisäksi kengitykset sekä varusteet, joista kertyy kuukaudessa melkoinen summa.

Riskittömyyden vastineeksi ratsastaja sitoutuu Omahevoseen kuin omaan hevoseen, eli esimerkiksi ratsastajan lomareissujen tai sairauspäivien takia käyttämättä jääneitä ratsastuksia ei korvata. Omia poissaolopäiviä voi luonnollisesti yrittää vaihtaa Omahevosen jonkun toisen ratsastajan kanssa. Tämä on iso ero ratsastuskoulussa ratsastamiseen nähden. Hevosen sairastuminen on ratsastajalle riskitön, sillä jos hevonen sairastuu, tilalle tarjotaan korvaavaa hevosta.

– Tätä mahdollisuutta ei hevosensa kokonaan omistavalla ole, vaan kulut juoksevat vaikka ei voisi ratsastaa ollenkaan.

Ratsastajalla on Omahevosesta yhden kuukauden irtisanomisaika. Palvelusta kiinnostuneet ovat olleet taitavia ja osaavia ratsastajia.

– Ihanteellisinta on kun taitavat ratsastajat ja taitavat hevoset yhdistyvät. Kun näin on, en koe mitään ongelmaa siinä, että kisahevoseni ovat tässä mukana.

Kati ja Linda Ypäjällä. Kuva: Heidi Lammi

Matkalla kohti nuorten hevosten MM-kilpailuja

Kenttäratsastajana profiloitunut Kati päätti viime vuonna keskittyä rataesteratsastukseen, koska mietti jälleen kerran, että kahden pienen lapsen äidille se voisi olla turvallisempaa. Kenttäkipinä kuitenkin puraisi, kun nuori hevonen Linda osoittautui siinä todella lahjakkaaksi.

– On ihan realistista tavoitella nuorten hevosten kenttäratsastuksen MM-kilpailuja, Kati miettii.

Valmentajana Kati keskittyy siihen, mitä tarvitaan. Tällä hetkellä hän teettää oppilaillaan paljon istuntaharjoituksia, opettaa käden joustamista, hyvä istuntaa. Tärkeitä ovat myös kuivaharjoitteet kuminauhoilla ja kropan eriyttämisharjoitukset, eli ratsastajat opettelevat hahmottamaan, miten keskivartalo toimii ja miten jaloilla ja käsillä voi samaan aikaan olla omat tehtävänsä.

Esteratsastuksessa Kati niin ikään pilkkoo harjoitukset osiin.

– Olen ratsastanut niin paljon nuoria hevosia, että tämä tulee selkärangasta. Ja vaikka hevonen olisi kokenut, ratsastaja tarvitsee tällaisia harjoitusta. Eikä kukaan ole vielä tohtinut valittaa, että miksi hypätään näin pientä, Kati toteaa tyytyväisenä.

Kesää kohti  Espoonkartanolle on suunnitteilla kenttärata.

Kati ja Konkeli Niinisalossa. Kuva: Jaana Pirttijoki
KATI PAANANEN, 38

Apuvälineteknikko AMK

Valmistuu keväällä 2022 Valmentaja I -koulutuksesta, jatkaa syksyllä Valmentaja II -koulutukseen

Kenttäratsastaja, kilpaillut aina kun on löytynyt sopiva hevonen.

Osallistunut sekä suomenhevosten että senioreiden kenttäratsastuksen SM-kilpailuihin

SM-joukkuepronssia 2019

Tykkäsitkö? Jaa artikkeli

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
HAPPYRIDER.FI

Jatka lukemista