Pohditko mistä opeteltavista osista koostuu hyvä radan ratsastaminen, mistä on hyvä ponnistaa ja millainen on hyvä estehyppy? Tässä esteratsastuksen perusteet -jutussa käydään läpi esteharjoituksia, jotka sopivat kaiken tasoisille ratsukoille. Sellaisille, jotka ovat vasta aloittamassa hyppäämisen, mutta myös sellaisille esteratsastajille, jotka haluavat kerrata esteratsastuksen perusteita. Näitä ohjeita lukemalla voit miettiä mihin omassa ratsastuksessa kannattaa kiinnittää huomiota. Jutussa esiteltyjä harjoituksia voi helposti muokata myös kokeneemmille hyppääjille esimerkiksi nostamalla korkeuksia. Listasimme kahdeksan perusasiaa, joihin tulisi kiinnittää huomiota esteitä ratsastaessa ja nyt syvennymme niistä kahteen.
Käytä alla olevaa kuvaa apuna kun mietit tässä jutussa esitellyn harjoituksen eri osia.
Nämä kahdeksan kohtaa ovat istunta, myötääminen, katse, tiet, eteenpäinpyrkimys, kontrolli, rytmi ja tempo. Tämän artikkelissa kuvatun harjoituksen aiheena ovat kaksi ensimmäistä, eli istunta ja myötääminen. Harjoitukseen hahmoittamiseen voit käyttää apuna yllä olevaa kuvaa. Punaiset pallot ovat tötsiä ja siniset viivat ensin käynti- ja myöhemmin ravipuomeja. Ravipuomien väli mitataan hevosen mukaan (noin 1-1,5 m.), käyntipuomit ovat maximissaan yhden metrin välillä ja puomien välinen etäisyys mitataan tilan ja ratsukoiden tason mukaan, yleensä vähintään 10 metriä. Esteillä käytetään esteistuntaa ja kevyttäistuntaa, joita harjoitellaan puomeilla, samoin kuin myötäämistä.
Tee näin:
Puomit tullaan ensin käynnissä. Kevyeenistuntaan siirrytään ajoissa jo ennen puomia esteistunnan kautta ja puomin päällä tehdään selkeä myötääminen.
Puomin jälkeen siirrytään perusistuntaan esteistunnan kautta ja keskimmäisen tötsän kohdalle tehdään hyvin valmisteltu pehmeä pysähdys.
Tämän jälkeen siirrytään takaisin aktiiviseen käyntiin ja seuraavat puomit ratsastetaan kuten ensimmäisetkin, kevyessä istunnassa puomin päällä selkeästi myödäten.
Kun tehtävä tullaan ravissa, pysähdyksen sijaan tehdään ensin käyntisiirtyminen. Näin ratsastajat oppivat vaihtelemaan eri istuntojen välillä ja harjoittelevat tasapainoa.
Harjoitusta voidaan tulla molempiin suuntiin ja siirtymisen sijaan keskelle voi myös tehdä ympyrän. Ympyrällä voi tehdä lisää siirtymisiä myös laukkaan, tai kaarevalle uralle voi laittaa myös puomit. Näin harjoitusta voi muokata lähes loputtomasti. Puomien tilalle voi myös laittaa esteet, joita sitten tullaan ravissa tai laukassa ja väliin tehdään ympyrää. Jos esteet tullaan uralla tullaan ilman ympyrää, niin kyseessä onkin jo linja, ja silloin metrimäärä pitää suhteuttaa 3-6 laukka-askeleelle.
Istunta ja myötääminen esteillä
Esteistuntaa käytetään usein pienillä esteillä sekä puomeilla ja radoilla estettä lähestyttäessä. Lisäksi kaarteissa istutaan esteistunnassa. Näin parannetaan hevosen tasapainoa. Ennen puhuttiin kolmipisteistunnasta: paino on jalustimilla ja satulassa, takapuoli ei irtoa satulasta, vaan ratsastaja nojautuu hivenen eteenpäin, jolloin paino ainoastaan kevenee satulasta. Kun esteistunnasta noustaan kevyeen istuntaan (kaksipisteistunta, eli paino on vain jalustinten varassa), takapuoli nousee kokonaan irti satulasta, ylävartalo kallistuu lähemmäksi kaulaa ja takapuoli siirtyy kohti satulan takakaarta ja kantapäät painuvat syvemmälle alas. Kun perusistunnassa kohtisuora linja maahan on olkapää, lonkka, kantapää, nyt linja onkin olkapää, polvi, varpaat.
Myötäyksiä on kolmenlaisia: lyhyt myötäys, pitkä myötäys ja automaattinen myötääminen. Aloittelevat esteratsastajat käyttävät aina pitkää myötäämistä ja mielellään myös ottavat harjasta kiinni hypyissä, jotta eivät vahingossa ota ohjista tukea. Jos ohjista tulee vahingossa nykäisyjä, hevosten hyppyhalu voi kadota. Yleensä esteratsastajat jaetaan aloitteleviin, keskitason ja huipputason ratsastajiin. Alkeistasolla ollaan siihen asti, kunnes hallitaan muun muassa vinot lähestymiset. Myötääminen ja harjasta kiinni pitäminen ovat tärkeitä asioita aloittavalle esteratsastajalle. Lyhyt ja automaatinen myötääminen tulevat sitten, kun aletaan kilpailemaan tai hypätään haastavammilla hevosilla. Tällöin tuntuma hevosen suuhun säilyy ja sille annetaan tilaa vain sen verran, mitä se kulloinkin tarvitsee.
Kirjoittaja: Mari Palmu
Kuvat: Sofia Sinisalmi
