Carolina McLean syntyi melkein hevosen selässä ja aloitti ratsastuksen kaksoissiskonsa Charlotte Molanderin kanssa pieninä tyttöinä. Vuonna 2009 Carolinan elämä otti uuden suunnan, kun hän tapasi Warwick McLeanin Kyra Kyrklundin luona Isossa-Britanniassa. Hän ei vain tavannut tulevaa aviomiestään, lastensa isää ja yhtiökumppania, vaan ymmärsi samalla miten vähän hän oikeasti tiesi ja osasi lukea hevosta eläimenä.
Carolina McLean ja Charlotte Molander pääsivät pienestä pitäen mukaan tallille ja aloittivat toisella luokalla Peikin ratsastuskoululla Kauniaisissa. Melko nopeasti tytöt kuitenkin siirtyivät vuokraamaan Janina-ponia Staffan Simbergiltä ja oppivat vanhalta ja hyvin koulutetulta ponilta erittäin paljon hevosenpidosta sekä hevosten hoidosta.
– Teimme aina kaiken yhdessä Charlotten kanssa. Jaoimme ponin ja ratsastuksen 50/50 ja harjasimme aina toisen puolen ponista. Minulle kuului vasen puoli. Oli myös heti selvää, että minä halusin kouluratsastajaksi, kun taas kaksoissiskoni halusi hypätä. Luimme Hippos-lehteä kannesta kanteen ja kisatulokset saivat molemmilta erityistä huomiota. 12-vuotiaina saimme ensimmäisen ponimme ja muutimme Kilon tallille Kikka Suomion valmennukseen ja tarkkailevan silmän alle. Valmentauduimme yli 10 vuotta Kikan kanssa ja se oli todella antoisaa aikaa.
Ongelmia apujen ajoituksessa
Warwick McLeanin isä Andrew McLean on perustanut Australian Equine Behaviour Centerin, joten kun Carolina opetteli Suomessa ratsastamaan ja käsittelemään hevosia, kasvoi Warwick perheessä, joka mullisti hevosten käsittelyn muun muassa Monty Robertsin ja Mark Rashidin kaltaisten isojen nimien seurassa. Andrew McLean toi hevosmaailmaan uutta tuulta, kun hän esitteli hevosen käyttäytymistiedettä faktaan perustuen isoille massoille ja oli heti alkujaan hevosten inhimillistämisen vastustaja.
Andrew kertookin Hevosurheilu -lehdessä 9.7.2017, että ”Kouluttajan suurin ongelma on ajoittamisessa. McLean alleviivaa, että hevonen on aivorakenteeltaan sellainen, että se oppii hyvin lyhyessä hetkessä eikä kykene yhdistämään asioita juuri lainkaan. Se ei kykene käsitteellistämään. Jos kiitos -tai rangaistus- tulee myöhään, hevonen ei liitä sitä enää haluttuun asiaan. Kun katsot vaikkapa hyviä ratsastajia hidastettuna, he antavat hevoselle avut biomekaanisesti oikeaan aikaan”, McLean toteaa ja ylistää 1800-luvun ranskalaista kouluratsastusta Francois Baucheria ja vielä vanhempaa Antoine de Pluvineliä.” Artikkelissa McLean kertoo myös, ”että hän on suuri inhimillistämisen vastustaja. Monista syistä. Ensisijaisesti siksi, että tarve saada nähdä ”inhimillisyyttä” eläimissä kumpuaa ihmisistä, ei eläimistä.”
Kun Carolina ja Warwick tapasivat Kyra Kyrklundin luona ensimmäistä kertaa vuonna 2009 Warwick toimi Kyran nuorten hevosten sisäänratsastajana. Warwick opetti heti Carolinalle McLeanien Learning Theory -filosofiaan perustuvia oppeja ja Carolina kokee, että nämä hetket olivat hänelle silmiä avaavia ratsastajana. Hän oli siinä vaiheessa omasta mielestään kokenut hevosihminen ja oli kilpaillut paljon, mutta ymmärsi että hän ei oikeasti osannut hevosen käyttäytymistieteestä paljoakaan eikä osannut sanoa miksi ja miten hevonen oppii.
Hevosella suurempi pelkokeskus kuin muilla eläimillä
Carolina ja Warwick kokevat suurta rakkautta hevosia kohtaan ja kuvaavat itseään oikeina ”hevosnörtteinä”. He haluavat jatkuvasti oppia lisää ja löytää ymmärrystä siihen miten he voivat suoda hevosilleen mahdollisimman hyvän ja luonnonmukaisen elämän ja toteuttaa hevosurheilua hevosten eikä ihmisten ehdoilla.
– Hevoset ovat uskomattomia eläimiä, jotka tarvitsevat johdonmukaista koulutusta ja selkeitä oppeja. Hyödynnämme hevosten käyttäytymistiedettä ja sitä miten hevonen oppii luonnossa. Näin pystymme kouluttamaan hevosia, jotka ymmärtävät mitä niiltä halutaan ja elävät sillä tavalla myös stressittömämpää elämää. Koska hevonen on pakoeläin haluamme rauhoittaa pakoreaktion emmekä opettaa hevoselle, että sen reaktio on aina juosta pois vaikeista tilanteista. Aloitamme esimerkiksi hevosten totuttelun satulaan ja ratsastajan painoon karsinassa, sillä karsina on hevoselle turvallinen paikka eikä siellä ole tilaa juosta kauas, jos pakoreaktio tulee liian vahvana esille.
Hevonen on kontaktieläin eikä tykkää yllätyksistä
Carolina painottaa haastattelun aikana, että hevonen on kontakti eläin. Hän kertoo miten tärkeää on, että aina kun painetta lisätään (mitä tahansa painetta) on hevosen tärkeä ymmärtää mistä on kyse. Esimerkiksi satulaan opettaminen aiheuttaa jo painetta ja vyön kiristäminen toisenlaista painetta. Tämä paineen tunne voi olla todella ahdistava, joten McLeanit keskittyvät opettamaan aina yhden paineen tunteen kerralla ja mikä on toivottu reaktio siihen hevoselta.
– Opetamme heti alusta, että satulan kanssa hevosen pitää hengittää ja pystyä liikkumaan eteenpäin ja peruttamaan ilman pukittamista tai pois juoksemista. Sama pätee ratsastajan kanssa. Aloitamme aina hevoset karsinassa, missä hevoset ovat valmiiksi rentoja ja rauhallisia. Ensin hevoset tuntevat ratsastajan selässä, jonka jälkeen keskitymme satulan laittamisen selkään. Kun hevoset ovat tyytyväisiä satulan ja painon kanssa, niin vasta sen jälkeen opetamme pohkeen käytön. Kun asiat rakennetaan ja opetetaan asteittain, pystymme rauhassa näyttämään hevosille minkälaista käytöstä heiltä toivotaan, ilman hevosten turhaa jännittymistä. Tämä toimii niin maastakäsittelyssä, hevosten sisäänratsastuksessa sekä hevosilla, jotka olemme kouluttaneet GP-tasolle asti, kertoo Carolina.
Pieninä kaloina isossa meressä
Carolina ja Warwick asuvat tällä hetkellä Saksassa, jossa he kouluttavat, kasvattavat, kilpailevat ja myyvät hevosia omalla McLean Reitsport tilallaan pohjautuen Learning Theory -filosofiaan. Pariskunta asui aikaisemmin Hollannissa, mutta yhteinen ystävä Henri Ruoste asui Saksassa ja maa kiehtoi mahtavilla hevosillaan sekä laadukkaalla ratsastuksellaan.
– Jos jotain haluaa oppia, niin ”Better to be a small fish in the big sea than a big fish in a small sea”, Carolina naurahtaa. Olemme viihtyneet hyvin Saksassa ja koen, että meillä on hyvä tasapaino perheen ja muun arjen välillä. Olemme pyrkineet rakentamaan vahvan tiimin ympärillemme, jotta voisimme elää suht normaalia perhe-elämää ja pystymme esimerkiksi lähtemään kotiin töiden jälkeen, viemään lapsia harrastuksiin ja syömään illallista perheen kesken.
Carolina ratsastaa edelleen 6-8 hevosta päivässä, mutta on siirtynyt valmentamaan enenevin määrin, sillä hän rakastaa valmentamista ja opettamista. Hänellä on 2-3 kisahevosta ja ratsastaa muuten asiakkaiden hevosia. Hän hoitaa myös kaikki käytännön asiat tallin osalta, joten töitä riittää aina. Kirjanpidon hän on kuitenkin ulkoistanut, jotta aikaa riittäisi jollekin muullekin välillä, kuten esimerkiksi hevosten kasvattamiselle.
Carolina on kiinnostunut hevosten kasvattamisesta, sukulinjojen opiskelusta ja orien valitsemisprosesseista. Tänä vuonna heille syntyi kaksi orivarsaa omasta Kom Cinderella-tammasta. Yksi varsa Vitaliksesta ja yksi Toto Jr:ista. Vuonna 2022 he odottavat kolmea varsaa saapuvaksi:
Toto jr-De niro –Fürst Heinrich
Johnson- De Niro – Fürst Heinrich
Toto jr – Escolar-Lancer 2
Carolinalle kaikki hevoset ovat tärkeitä, mutta on yksi ylitse muiden, nimittäin, Carolinan Adelante, jonka kautta hän tapasi tulevan aviomiehensä ja koulutti hevosen itse GP-tasolle.
– Adelante, paremmin tunnettu nimellä Dante ei vain mahdollistanut näitä isoja asioita elämässäni, mutta oli myös suuri syy siihen, että pystyimme toteuttamaan unelmatilamme, McLean Reitsportin Saksassa. Olen kiitollinen Dantelle monesta asiasta, Carolina hymyilee.
