Hyvät kengittäjät ovat hevosen omistajan parhaita ystäviä ja heitä tulee kohdella kuin kukkaa kämmenellä. Olen niitä hevosenomistajia, jotka ovat olleen valmiita soittelemaan perään, kuskaamaan hevosta klinikalle, opettelemaan irtokenkien lyömistä itse ja juttelemaan seppien kanssa koko operaation ajan. Olen tehnyt mitä vain saadakseni hevoselleni parasta mahdollista apua.
En oletettavasti ole kuulunut niihin, joiden ei haluttaisi olevan paikalla kengityksen aikana. Perustan tämän siihen, että pitkäaikainen kengittäjäni sanoi joskus, että hän ehtii laittaa hevoseni viimeisenä, jos jään juttelemaan. Minä jäin. Mitä vain hevoseni vuoksi.
Kengittäjät tietävät useimmiten kavioista niin paljon, että eläinlääkäritkin mielellään konsultoivat heitä. Kengityskurssilla Harjun oppimiskeskuksessa opin joskus, että ei ole vaarallista, vaikka verta joskus vähän tirskahtaakin. Senkin asian opin, että vaikka lapsena varoin osumasta kaviokoukulla säteeseen, se on itse asiassa ihan hölmö neuvo. Kaviokoukulla ei voi saada mitään pahaa aikaiseksi ja hevosen säde saa tavallisen maastolenkin aikana paljon osumaa.
Suomessa vuodenajat vaativat kengitykseltä paljon. Tilsakumit ja hokit nostavat usein kavionpohjan aika kauas maakosketuksesta. Tällä hetkellä hevoselleni on laitettu erikoispohjalliset ja pohjallisen ja kavionpohjan väliin silikonia, jotta anturaa saadaan kasvatettua. Ihan kaikkea tästä en tiedä, mutta sen tarkoitus on parantaa verenkiertoa ja kavion kasvua.
Jos minun ei tarvitsisi kulkea koskaan hiekka- tai sorateitä, voisi kengättömyyskin olla mahdollisuus. Käytännössä en kuitenkaan voi siihen ryhtyä. Koska hevoseni askellus pyörähtää etukavioissa sisäänpäin, sille on nyt laitettu pienen pienet etuhokit, jotta liike ei pysähtyisi äkisti kavion osuessa maahan. Tämä säästää niveliä. Kengittäjä muotoili kengän rolleriksi ulkosyrjältä, jotta pyörähtäminen olisi luonnollisempaa
Suomalaiset sepät ovat taitavia. He ymmärtävät hevosista valtavasti. Ammatti on käsityöläisammatti eikä sitä mitenkään voi oppia pelkästään oppikirjoista vaan ammattilaisia seuraamalla, oppipoikana mukana kulkemalla ja itse tekemällä. Hyvä seppä ei moiti oman ammattikuntansa edustajia vaan tekee oman parhaansa, sillä puskaradio asiakkaiden keskuudessa kiirii kyllä. Jos kaviot näyttävät pitkiltä ja kannat matalilta, kavioita ei mennä noin vain lyhentämään lyhyiksi. Kerran luotin seppään, joki teki näin ja sen jälkeen olen tarkastanut, että sepän nimi varmasti löytyy Suomen kengityssepät ry:n kengittäjien listalta ja olen saanut suosituksia mahdollisimman monilta. (https://www.suomenkengityssepat.fi/) Ammattilaisuuteen kuuluu sekä oman että muiden seppien ammattitaidon arvostus. On helppo kunnioittaa sitä, joka kunnioittaa muita.
Jos hevosen kaviot eivät ole kunnossa, hevosesta ei ole tekemään työtä. Joskus kaviot pääsevät pitkiksi, kun kengitysväli venyy, vaikka se ei ole kenenkään tarkoitus. Laitumella kesäänsä viettävän hevosen kengät kuluvat toisella tapaa kuin talvisin, jolloin hevoset liikkuvat yleensä vähemmän. Ei ole kiveen hakattua, että kengitysväli on 8 viikkoa, vaikka se ohjeellinen onkin.
Vaikka omistajasta joskus tuntuukin epäilyttävältä katsoa vierestä, miten seppä tekee arvion hevosen kengityksen tarkoituksenmukaisuudesta, hänellä on taatusti asiasta niin paljon kokemusta, ettei hän kaipaa hevosen omistajan ylimääräisiä neuvoja. Olen itse saanut vierestä seuraamalla ja asioista kyselemällä tietooni hyvin paljon asioita hevoseni rakenteesta ja kengityksen tarpeesta.
Niitä olen sitten kertonut eteenpäin seuraavalle kengittäjälle, jos olen jostain syystä joutunut kengittäjää vaihtamaan.
Olen nähnyt somessa lukemattomat kerrat vitsin siitä, miten kengityshinta nousee sitä mukaa mitä enemmän hevosen omistaja osallistuu hevosen kengitystilaisuuteen. Hevosen omistajalla on luonnollisesti silti sanansa sanottavana. Hevosen omistaja on se, joka tietää hevosen käytöstä ja mitä mahdollisia vaivoja sillä on ollut. Näiden asioiden kertomisen jälkeen hänen tehtävänsä on jättää kengitys ammattilaisen huoleksi. Ja opettaa hevosensa sellaiseksi, että se voidaan seppää säästäen kengittää.
Näin kengityssepät tähdensivät, kun irtokenkäkurssilla meitä amatöörejä kouluttivat.
